En ole viettänyt joulua enää vuosiin. Viime jouluna lähetin vielä joulukortteja, nyt päätin lopettaa senkin käytännön. Joulusta on tullut minulle käsittämätön juhla. Kun olen lakannut viettämästä sitä, huomaan tarkasti miten järkyttävän hölmöjä piirteitä joulunvietossani aikoinaan oli.Miksi aina söin joululaatikoita ja kinkkua, vaikka suomalaiset jouluruoat eivät maistuneet suuhuni järin herkullisilta? Jääkaappi pursusi ”äidin tekemiä” eineslaatikoita, rosolleja, riisipuuroja, rusinakeittoa. Miksi kaikki jouluruoat ovat niin raskaita? Tapaninpäivänä ei olisi uponnut enää ollenkaan.
Marraskuussa viimeistään aloitin kaikenmaailman joulunvalmistelustressin. Murehdin lahjojen löytämistä, lahjoihin menevää rahamäärää ja rahojen riittävyyttä, levitin pitkin kämppää joulukoristeita vain tavan ja perinteiden vuoksi. En uskonut Jeesukseen tai joulupukkiin. Poltin kynttilöitä, vaikka pelkäsin tulipaloa, raahasin joulukuusen sisälle, vaikka surin kuusen hidasta ja turhaa kuolemaa. Kesälläkin vielä imuroin lattialistojen alta havunneulasia päätäni pudistellen.
Joulua odotin, jotta saisin viimeinkin lopettaa kaiken joutavanpäiväisen häsläämisen. Jouluvelvollisuusvierailuja pitkin maakuntaa en olisi millään jaksanut. Uudenvuoden jälkeen kyllästyin kaikkiin tiellä lojuviin joulukoristeisiin. Alkuun odotin sinnikkäästi loppiaista ennen koristeiden poiskeruuta. Vuosi vuodelta lipsuin perinteistä ja aikaistin koristeiden poistoa. Sadattelin, kun löysin helmikuussakin joulukoristeita mitä kummallisimmista paikoista: lampuista, ovenkahvoista tai verhoista roikkumasta, parvekelaatikoista ja ikkunoiden välistä. Joulukoristelaatikon olin tuupannut kyynärpäätaktiikalla vinttikoppiin kaikkien muiden rojujen keskelle. Sinne ei olisi millään viitsinyt sukeltaa uudestaan.
Pitikö jouluverhotkin mennä laittamaan? Millähän energialla jaksaisi ottaa ne pois? Missä vaiheessa raaskisin hävittää joulukukat, ne olivat eläviä olentoja. Usein en hävittänytkään niitä vaan pidin esimerkiksi metriseksi venynyttä joulutähteä huonekasvinani ympäri vuoden.
Tuntui, että joulun vietto aikaistui vuosi vuodelta. Pitihän kauppojen kääriä mahdollisimman suuret voitot. Tammikuun alennusmyynneissä tunsin itseni huijatuksi, kun sama tavara, jonka olin ostanut ennen joulua, maksoikin puolet vähemmän. Lahjojen keksiminen oli vaikeaa, kun kaikilla oli jo kaikkea. Kaikkia, joille lahjan annoin, en edes tuntenut niin hyvin, että olisin tiennyt mitä he tarvitsevat.
Viimein päätin, että nyt loppui joulunviettoni. Se ei tuottanut minulle enää iloa, vaan ahdistavia rutiineja, rahanmenoa ja lisää väsymystä. Oravanpyörää siis pahimmillaan. Voin sanoa, että joulunvietosta luopuminen on kannattanut kohdallani. Elämäni on paljon helpompaa, yksinkertaisempaa ja mielekkäämpää. Läheisiäni ja ystäviäni pyrin muistamaan pitkin vuotta. Jos keksin jollekin kivan jutun, yllätyslahjan voi antaa vaikka heinäkuussa. Ruokajuhlia vietän harva se päivä. Pyrin siihen, että elämäni olisi kokoajan juhlaa. Jokainen päivä on arvokas. En tarvitse erillisiä juhlapäiviä irtautuakseni arjesta, koska arkeni on muodostunut niin mielekkääksi, etten kaipaa enää mitään muuta.
Tämä viesti siis kaikille, jotka ihmettelevät olenko kuollut, kun minulta ei ole tullut joulukorttia. Hengissä ollaan! Heille, jotka joulua viettävät lähetän hyvän joulun toivotukseni Hidasta elämää-sivun Joulutarinan kautta: Verkkaisen tontun jouluyllätys -tarina kirjoitettiin kaikkien keskiviikkokolumnistien ketjuna ilman, että kukaan tiesi miten tarina jatkuu tai päättyy. Ei liene vaikeaa arvata mikä on minun kirjoittama osio. ;)
Tänään on talvipäivänseisaus. Aurinko nousee kello 9.47 ja laskee mailleen kello 15.04. Huomenna valoisa aika on jo minuutin pidempi, ensi maanantaina jo neljä minuuttia pidempi. Puolen vuoden päästä on juhannus.
Kysymys: miksi emme aloita juhannuksen viettoa jo vappuna joulun tapaan reilua kuukautta aiemmin? Vastaus: siksi, että kauppiaat eivät ole keksineet siihen juhlaan tarpeeksi myytävää krääsää. (Se lienee vain ajan kysymys.)
Kesän saa joulun keskelle kuuntelemalla linnunlaulujen toivekonserttia klikkaamalla tästä: Yle Radion teemailta linnunlaulujen toivekonsetti.
Kiitos vielä kaikille lähettämistänne joulukorteista, kirjeistä ja lahjoista! Erityiskiitos tuntemattomalle hirvenhammasystävälleni. Voi miten erityinen juttu! Enkä kyllä arvaa, vaikka olen kuinka miettinyt! :) Mutta ISO KIITOS! Ja Tuulikki: Hih! Palaan noihin mainioihin juttuihin blogissani. Kiitos!
