Jatkan vielä lintujen talviruokinnasta. Nyt on ollut leuto alkutalvi, joten linnuilla on helpompaa, mutta talviruokinnan merkitys on linnuille suuri. Monien pikkulintujen, kuten sinitiaisen ja viherpeipon, arvellaan yleistyneen Suomessa talviruokinnan ansiosta.
On jännittävää seurata miten lintulajit ja lukumäärät ruokintapaikalla vaihtelevat päivittäin, viikoittain ja kuukausittain. Joskus talitiaisia on kymmenen, mutta sinitiaisia on vain kaksi. Yhtäkkiä paikalle löytää parikymmentä sinitiaista ja jonain aamuna ilmaantuvat kauan poissa olleet punatulkut. Viime vuonna tammikuussa ruokintapaikalle ilmestyi mustarastas, joka viipyi kevääseen saakka. Mistähän sekin ilmestyi? Mahtoiko sitä kaduttaa kovien pakkasten ja lumikinosten keskellä, ettei se lähtenyt ajoissa kohti Ranskaa tai Iso-Britanniaa? Ilman ruokintaa se ei olisi selvinnyt. Harmaapäätikkoja on näkynyt aina vain yksi, mutta käpytikkoja voi olla neljäkin samanaikaisesti jonottamassa rasvalle pääsyä.
Maallikkoharrastajan keräämillä havainnoilla ja tiedoilla on merkitystä tieteelliselle tutkimukselle, esimerkiksi osana Eläinmuseon valtakunnallista ruokintapaikka seurantatutkimusta. Eläinmuseo etsii avustajia, jotka kertoisivat ja tilastoisivat mitä heidän ruokintapaikoillaan tapahtuu. Museo lähettää mielellään lomakkeet ohjeineen kaikille hankkeesta kiinnostuneille. Ohjeita ja lomakkeita saa verkko-osoitteesta: https://www.luomus.fi/fi/ruokintapaikkaseuranta tai lisätietoja voi tiedustella linnustonseurannasta: linnustonseuranta@luomus.fi . Ruokintapaikkaseurantaan voi osallistua miltä tahansa ruokinnalta 1.10.–30.4. välisenä aikana.
Kerran vuodessa ruokintakauden alussa Eläinmuseo lähettää uusien havaintolomakkeiden mukana edellistalven yhteenvedon, jossa on tilastot mm. eri lintujen kannanvaihteluista, pitkäaikaismuutoksista, vaihteluista maan eri osissa ja talven eri aikoina, ravinnon vaikutuksista, mitä sairauksia, risteymiä ja värimuotoja ruokavieraissa on esiintynyt jne. Mukana tulevat havainnoijien antamat lisätiedot ruokintapaikoilta ovat mielenkiintoista luettavaa. Tässä joitain esimerkkejä:
- Varpuspöllö oli jahtitouhuissa tammikuun päivänä ainakin klo 13-15 ja sai neljä saaliseläintä. Kolme saalista pöllö varastoi kottaraisenpönttöön, mutta neljännen se söi. Pikkupöllön pyyntionni ei yleensä jatku pitkään näin auvoisena. Pikkulinnut oppivat, että tämä harmittoman näköinen tumppu ei ole vaaraton. Lopulta myös närhet keksivät pyytäjän. Niiden bravuuritemppuihin kuuluu varpuspöllön saaliin varastaminen.
- Varpushaukka päivysti koko kevään vaanien terassin puutuolien alapienalla aivan ruokintapaikan vieressä.
- Kerran huomasin, että itseään puistelevasta keltasirkusta irtosi kerralla kymmenkunta höyhentä. BirdLife Suomesta vastattiin, että kyseessä saattoi olla ns. kauhusulkasato ja arveltiin mahdollisesti varpushaukan näyttäneen itseään.
- Kanahaukkakoiras nappasi närhen automaatin katolta.
- Kanit pesivät tarkkailualueella olevan leikkimökin alla. Huuhkaja varhain aamulla syömässä tappamaansa kania.
- Puukiipijälle oma ruokapaikka: puunkylkeen levitän munkkirasvaa, kelpaa kyllä tinteille ja harakoillekin.
- Punarinta oppi syömään pähkinämurskaa.
- Odotimme pulmusia turhaan. Onneksi kuulimme, että niitä oli sentään nähty Käsivarren ja Utsjoen puolella, ovat vain menneet eri reittejä pohjoiseen.
- Mielenkiintoisin tapaus oli ehdottomasti rautiaisen selviytyminen talvesta, tosin sinnikkään ja tunnollisen ruokinnan avulla. Murskasin sille pieneksi rasvasiemenseoksen ja pähkinää.
- Kovilla pakkasilla (-26…-29 °C) sinitiaiset söivät omenoita.
- Joulukuussa ilmestyi urpiaisparven mukana ruokintapaikalle kaksi koiraspeippoa.
- Metsäkauriita lintujen ruokintapaikalla 1–5 kerrallaan. Söivät auringonkukansiemeniä, hedelmiä, juureksia ja heinää.
- Siili ruokinnalla syksyllä viimeisen kerran 21.10. Keväällä ensimmäisen kerran 8.4.
- Laitoin kärpälle 2-4 kertaa viikossa kalaa kahden metrin pituiseen 100 mm:n muoviputkeen, jonka päät olivat 5-15 cm lumen yläpuolella. Kärppä asusti useita viikkoja putken alla lumen peittämässä risukasassa. Sen kulkuaukko oli putken suun alla. Yleensä se kantoi kalat heti omiin piiloihinsa. Myyrät ja päästäiset hakivat myös kalaa putkesta.
