Kuuntele varpuspöllöjen syyssoidinta

Toisin kuin äkkiä ajattelisi, nyt on hyvä vuodenaika havaita pöllöjä. Pöllöillä on monista muista linnuista poiketen myös syyssoidin. Olen seurannut aamu- ja iltahämärissä huutelevia varpuspöllöjä. Niitä on ollut äänessä parhaimmillaan kolme samaan aikaan. Ihanaa, että pöllöt ovat todenneet tämän hyväksi elinympäristöksi.

Varpuspöllö edestä. Tiukan näköinen tapaus.

Varpuspöllön pää takaa (kroppa edelleen "eteenpäin"). Pöllöllä on takaraivossaan valesilmät, jotta esimerkiksi tiaislinnut eivät uskalla tulla liian lähelle nokkaisemaan koettaessaan karkottaa pöllön

Varpuspöllöt (ja muut pöllölajit) eivät rakenna omaa pesää vaan pesivät esimerkiksi vanhoissa käpytikkojen koloissa tai ihmisen rakentamissa pöntössä ja niitä täällä pihassa onneksi riittää.



Varpuspöllö ei ole juuri talitiaista suurempi. Englanniksi sen nimi onkin pygmi-pöllö (Pygmy-Owl).  

Silti se on vakavasti otettava saalistaja. Se saalistaa kokoonsa nähden isoja eläimiä.

Innoissani olen kertonut ystävilleni varpuspöllöjen touhuista ja koettanut parhaani mukaan imitoida pöllöjen innokasta ja kiihkeää kiljuntaa. Ystäväni ovat nauraneet esitykselleni. Luonnosta tietävämmät ovat väitelleet kanssani, että ”ei varpuspöllön huuto tollaista ole, vaan punatulkkumaista tuuttausta”. Joku taas ei ole koskaan varpuspöllöä tai punatulkkua kuullut ja kummastelee kiljumis-showtani.

Olen penkonut netistä varpuspöllön ääniä vakuuttaakseni, että varpuspöllöt pitävät monenlaisia muitakin ääniä kuin ”perinteiseksi ymmärrettyä tuuttausta”.

Koska imitoimaani kiljunta-ääntä ei netistä tuntunut löytyvän, minun piti itse äänittää todistusaineistoa. Mielestäni nämä kiljumiset ovat ihan yhtä yleisiä kuin klassisena pidetty tuuttaus-äänikin, tiedä häntä miksei toisenlaisia ääninäytteitä sitten netistä löydy.

Äänitys kameralla oli vaikeaa, kun ei koskaan tiedä milloin varpuspöllö päättää äännellä. Siinä vaiheessa kun painaa rec-nappulaa, huuto on jo ohi. TÄÄLTÄ LÖYTYY äänittämäni neljän sekunnin pätkä varpuspöllön kiihkeästä kiljunnasta. Ääni on tosi voimakas silloin kun pöllö on vieressä, tämä on kauempaa. Kiihkeä kiljunta toistuu yleensä noin minuutin välein (paitsi tietysti silloin kun minulla olisi kamera hollilla, Murphyn laki).

TÄLLÄ VIDEOLLA puolestaan kuuluu lähempää noin parinkymmenen metrin päästä äänitetty varpuspöllön ”kujertelua”. Videolla kuuluu juuri heränneiden punatulkkujen tuuttausta videon 5-11 sekuntien kohdalla, kun osaa tarkkaan kuunnella. Ihme säkä! (Ei Murphyn lakia...)

Syyssoitimesta tulee mieleen se haikea ja pelottava ajatus, ettei ole mitään takeita, että pöllöjen varaamat reviirit olisi keväällä enää olemassa (hakkuut ja kolopuiden "siistintä" pois). Onneksi tämä pihani kotireviiri säilyy ikuisesti. Toivottavasti ikuisia paikkoja ja pöllöjä on maailmalla mahdollisimman paljon.

Pygmi mutta pippurinen.