Olen viime aikoina potenut maiseman menetyksestä johtuvaa alakuloa. Kirjoittaessani minulla on tapana istua ikkunan ääressä. Kun kirjoittaminen tökkii, annan ajatukseni ja katseeni levähtää pihan tapahtumissa ja lintujen ruokintapaikan touhuissa. Pikkulinnuilla on ollut tapana pyrähtää rajan tuntumassa olevaan kuusen ja sen takana olevan rehevän lehdon kasvuston turviin. Myös närhet, harakat ja oravat ovat olleet vakituisia kuusen oksalla istujia ja aina välillä siellä on istunut yllätysvieraita kuten varpushaukka tai varpuspöllö. Keväisin rinteen lehdosta on kuulunut satojen muuttavien rastaiden laulu ja viime kesänä puskista huuteli kesän ainoa satakieli.
Ikkunamaisemani, luonto, on ollut inspiroiva, jatkuvasti vaihteleva ja
yllätyksiä tuova. Tein jokapäiväisiä löytöretkiä luontoon vain
katsomalla ikkunasta ulos. Maisemani oli täynnä mahdollisuuksia: mitä
lintuja, eläimiä ja luontotapahtumia voisin nähdä? Mitä tahansa,
kaunista ja mielenkiintoista, voisi tapahtua.
Iso kuusi oli tuulimittarini. Pienellä tuulella sen pitkät
roikko-oksat heiluivat vain hiukan. Kovalla tuulella kuusi kallistui 45
asteen kulmaan. Kuusen vieressä kasvaneet rannan ja pellon vierustan
puut olivat eläinten turvallinen kulkuyhteys metsään. Eläimet karttavat
avointen paikkojen ylittämistä ja suosivat rehevää
kasvillisuusvyöhykettä. Samalla rannan kasvillisuus toimi
vedenpuhdistamona. Puut suodattivat pellolta ja metsäojista tulevia
ravinteita, ennen kuin ne tavoittivat järven.
Eräänä päivänä sitä kaikkea ihanaa ei enää ollut. Iso kuusi oli
kaadettu kaikkien muiden puiden, puskien ja aluskasvillisuuden kanssa.
Rehevä lehto ja ikkunamaisemani luoteeseen oli kadonnut. Tilalla oli
vain aukko pellon laidalla. Ja sielussani. Vaikka maisema oli minun, maa
oli jonkun muun määräysvallan alla.
Kenellekään ei varmaan tullut edes mieleen, että ne puut olivat
olennainen osa jokapäiväistä elämääni ja että alue oli tärkeä osa
luonnon hyvinvointia. Uudet puut eivät ehdi kasvaa enää minun
elinaikanani isoiksi, kauniit lehtokielot kuolevat varjostuksen
puuttuessa pois. Tulevatko oravat tänne enää peltoaukean yli ja
rehevöityykö järvi entisestään? Ruokintapaikan linnuilla ei ole enää
tuuhean kuusen tuomia turvapaikkoja. Tuuli ei pysähdy enää rannan
puihin, vaan jatkaa matkaansa kauas peltojen yli, keräten voimia
myrskytuuliin.
Nyt jos kirjoitus tökkii, katson ikkunastani rumaa navetan seinää.
Näen, että ruokintapaikan linnut ovat vähentyneet. Aiemmin sain
ikkunamaisemastani voimia. Nyt se maisema todistaa jatkuvasti
lisääntyvästä lähiympäristömme tuhosta ja ihmisten ymmärtämättömyydestä
luontoa kohtaan. Avohakkuita on tullut viime vuosina lähiympäristöön
paljon. Metsiä kaadetaan yhä enemmän uusien omakotitalojen ja
rakennushankkeiden tieltä. Luonto köyhtyy ja häviää pois. Minne me kohta
enää katsomme voimia saadaksemme? Ja minne rastaat ja satakielet
menevät tulevina keväinä ja kesinä laulamaan?
29. joulukuuta 2010
14. joulukuuta 2010
Rakas joulupukki
Kaupat pursuilevat tavaraa ja silti mitään järkevää ei tahdo löytää. Ihmisillä on jo kaikkea. Lahjat kuitenkin kuuluvat jouluun, joten tulee ahdistava olo. Jotain on pakko ostaa, mutta mitä? Lahjan pitäisi olla persoonallinen ja siitä pitäisi olla hyötyä ja iloa. Sen pitäisi sopia budjetin raameihin ja saada se ilman ruuhkia ja jonottamista. Mahdoton tehtävä?
Jos minä uskoisin joulupukkiin tai viettäisin joulua, millaisen kirjeen kirjoittaisin joulupukille? Mitä minä todella tarvitsisin, jota minulla nyt ei ole tarpeeksi? Mikä lisäisi minun, kanssaihmisteni ja ympäristöni hyvinvointia ja iloa? Niin todella, mitä me oikein kipeästi tarvitsisimme? (Lahjavinkit linkkien takana.)
Rakas joulupukki,
En ole kirjoittanut sinulle moneen vuoteen, mutta kirjoitan taas. Toivon, että tätä kirjettä ei ole liian myöhäistä lähettää, jouluun on niin vähän aikaa ja tiedän, että sinulla on kova kiire. Olen ollut kovin kiltti kuluneena vuonna (no, ehkä kerran huusin naapurilleni, kun hän meni tuhoamaan kauniin rantalehdon, mutta muuten olen ollut tosi, tosi kiltti). Tässä toivomuslistani:
Toivoisin taivaalle revontulia. Sinulla ei ole aavistustakaan miten turhauttavaa on seistä yö toisensa jälkeen pihalla tuijottamassa pilviseen taivaaseen, kun pöllötkään eivät ole huhuilleet seuranani. Viimeksi kun revontulia oli, minä yleensä uneton ihminen, kerrankin nukuin. Se taisi sinun käsityksesi huonosta vitsistä, vai?
Toivoisin valosaasteetonta taivasta. Kiltti joulupukki, voisitko aiheuttaa oikosulun Nokian kaatopaikan valoihin ja saada ihmiset sammuttamaan valonsa, silloin kun niitä ei tarvita tai anna heille lahjaksi kuvulliset ulkovalot. Toivoisin näkeväni tähtitaivaan koko kauneudessaan.
Toivoisin, että meillä säästyisi vanhoja metsiä ja alkuperäistä luontoa. Että myös tulevat sukupolvet ja luonnon eläimet saisivat nauttia vuosikymmeniä hakkaamattomina olleista luonnontilaisista metsistä ja luontokohteista. Anna meille lahjaksi ikimetsää!
Toivoisin, että lintujen asuntopulaan tulisi helpotus, koska metsistä löytyy nyt liian vähän lahopuita ja luonnonkoloja. Toivon linnuille koteja.
Toivoisin sudenkorennoille ja perhosille koteja, linnuille levähdys- ja pesintäpaikkoja ja seuraaville sukupolville säästyneitä luonnontilaisia soita.
Yllätä ja hämmästytä minut. Määrää vaikka kaupat kiinni sunnuntaiksi ja sulje Ideaparkin kaltaiset paikat. Anna ihmisille vähän järkeä joululahjaksi.
Kiitos joulupukki! Tiedän, että teet parhaasi, vaikkei se helppoa taida tänä päivänä olla.
Toivottavasti pidit pikkuleivistä ja maidosta, jotka jätin sinulle takan reunalle ja toivon, että savupiippu ei ollut kovin nokinen. (Nuohooja kävi viime huhtikuussa.)
Terveisin Pikku-Kaarina
Jos minä uskoisin joulupukkiin tai viettäisin joulua, millaisen kirjeen kirjoittaisin joulupukille? Mitä minä todella tarvitsisin, jota minulla nyt ei ole tarpeeksi? Mikä lisäisi minun, kanssaihmisteni ja ympäristöni hyvinvointia ja iloa? Niin todella, mitä me oikein kipeästi tarvitsisimme? (Lahjavinkit linkkien takana.)
Rakas joulupukki,
En ole kirjoittanut sinulle moneen vuoteen, mutta kirjoitan taas. Toivon, että tätä kirjettä ei ole liian myöhäistä lähettää, jouluun on niin vähän aikaa ja tiedän, että sinulla on kova kiire. Olen ollut kovin kiltti kuluneena vuonna (no, ehkä kerran huusin naapurilleni, kun hän meni tuhoamaan kauniin rantalehdon, mutta muuten olen ollut tosi, tosi kiltti). Tässä toivomuslistani:
Toivoisin taivaalle revontulia. Sinulla ei ole aavistustakaan miten turhauttavaa on seistä yö toisensa jälkeen pihalla tuijottamassa pilviseen taivaaseen, kun pöllötkään eivät ole huhuilleet seuranani. Viimeksi kun revontulia oli, minä yleensä uneton ihminen, kerrankin nukuin. Se taisi sinun käsityksesi huonosta vitsistä, vai?
Toivoisin valosaasteetonta taivasta. Kiltti joulupukki, voisitko aiheuttaa oikosulun Nokian kaatopaikan valoihin ja saada ihmiset sammuttamaan valonsa, silloin kun niitä ei tarvita tai anna heille lahjaksi kuvulliset ulkovalot. Toivoisin näkeväni tähtitaivaan koko kauneudessaan.
Toivoisin, että meillä säästyisi vanhoja metsiä ja alkuperäistä luontoa. Että myös tulevat sukupolvet ja luonnon eläimet saisivat nauttia vuosikymmeniä hakkaamattomina olleista luonnontilaisista metsistä ja luontokohteista. Anna meille lahjaksi ikimetsää!
Toivoisin, että lintujen asuntopulaan tulisi helpotus, koska metsistä löytyy nyt liian vähän lahopuita ja luonnonkoloja. Toivon linnuille koteja.
Toivoisin sudenkorennoille ja perhosille koteja, linnuille levähdys- ja pesintäpaikkoja ja seuraaville sukupolville säästyneitä luonnontilaisia soita.
Yllätä ja hämmästytä minut. Määrää vaikka kaupat kiinni sunnuntaiksi ja sulje Ideaparkin kaltaiset paikat. Anna ihmisille vähän järkeä joululahjaksi.
Kiitos joulupukki! Tiedän, että teet parhaasi, vaikkei se helppoa taida tänä päivänä olla.
Toivottavasti pidit pikkuleivistä ja maidosta, jotka jätin sinulle takan reunalle ja toivon, että savupiippu ei ollut kovin nokinen. (Nuohooja kävi viime huhtikuussa.)
Terveisin Pikku-Kaarina
2. joulukuuta 2010
Säästä sähkölaskussasi
Olen aina usuttamassa ystäviäni energiansäästöön, sähkön
kilpailutukseen ja ostamaan vihreää sähköä. On hassua, että olemme
valmiita luopumaan kovalla työllä ansaitsemastamme rahasta maksamalla
hövelisti turhan kalliista sähköstä.
Eri myyjien sähköenergian hintaero voi pienentää sähkölaskua useita kymmeniä, jopa satoja euroja vuodessa, asumistavasta ja lämmitysmuodosta riippuen. Keskustellessamme näistä asioista ystäväni ovat huolissaan sähkön hinnan kehityksestä ja harmittelevat saamattomuuttaan: ”miksei sähkötarjoajia tosiaan tule kilpailutettua, vaikka niin säästäisi rahaa?” Se vain tuntuu liian monimutkaiselta ja hankalalta, joten kiusaus jättää asia sikseen on suuri.
Sähköyritykset selvästi luottavat tähän, edullista sähköä ei tarvitse tarjota, jos kuluttajat eivät sitä vaadi. Hintatietoiset asiakkaat sen sijaan pakottavat sähköyhtiöitä miettimään hinnankorotuksia ja tarjottuja energiantuotantomuotoja. Sähkön kilpailuttaminen on tapa vaikuttaa! Mitä enemmän vihreää sähköä kysytään, sitä enemmän sitä tuotetaan.
”Väännä nyt rautalangasta. Miten se sähkö kilpailutetaan, jospa saisin aikaiseksi”, sanoi ystäväni. Tässä perustietoa mitä olen itse asiasta oppinut. Oikaiskaa, jos olen ymmärtänyt asiat väärin. (Tässä kohtaa kuuluisi olla pitkä litania pienellä printattuja varoituslauseita, että kirjoittaja ei ota vastuuta, sähköstä voi saada sähköiskun, älä laita töpselissä olevaa hiustenkuivaajaa vettä täynnä olevaan lavuaariin jne. )
Ota sähkölaskusi esiin, siitä selviää:
Sähkön siirtomaksu tarkoittaa sitä, että paikallinen sähköverkkoyhtiö siirtää sähkön piuhoja pitkin ihmisten koteihin ja ottaa siitä maksun. Sähkön siirtoa ei voi kilpailuttaa. Siirtomaksu pysyy aina ja maksetaan oman alueen sähköverkkoyhtiölle (esimerkiksi Hämeenkyrössä se on Vattenfall tai Leppäkosken sähkö), vaikka sähkönenergianmyyjä vaihtuisikin.
Sähkön myynti/sähköenergia tarkoittaa kuluttamaasi sähköä. Tämän osuuden sähkölaskusta voi kilpailuttaa. Suomessa on noin 70 sähkön vähittäismyyjää. Vaikka asut esimerkiksi Hämeenkyrössä, voit ostaa sähköenergiasi mistäpäin Suomea tahansa: Rovaniemeltä, Kuopiosta, Turusta tai mistä tahansa muualta. Sähköenergian myyjän vaihdolla ei ole mitään merkitystä sähkön kulkuun tai laatuun eikä siitä aiheudu sähkökatkoja, sillä sähkön siirrosta vastaa edelleen sama yhtiö, vain sähköenergian myyjä ja hinta on eri. Yleensä paikallinen sähköyhtiö ei tarjoa edullisinta sähköenergiaa, vaan myy surutta kalliimpaa listahintaa, jos kuluttaja ei kilpailuta.
Energiamarkkinaviraston ylläpitämässä sähkön hintavertailussa osoitteessa www.sahkonhinta.fi voi vertailla eri myyjien voimassaolevia sähkötarjouksia.
Itse ostan uusiutuvista energialähteistä tuotettua vihreää sähköä, kuten tuulivoimaa, bioenergiaa, aurinkoenergiaa tai vesivoimaa, joille on asetettu kestävyyskriteerit. (Tuulivoima ei saa sijoittua tärkeille linnusto-, maisema- tai luonnonsuojelualueille ja vesivoiman on otettava huomioon vaelluskalojen kuten lohen, taimenen ja ankeriaan tarpeet.)
Käytännössä emme voi tietää mistä voimalaitoksesta tai millä tavalla tuotettua sähköä kotiimme tulee. Kaikki eri voimalaitokset syöttävät tuottamansa sähköenergian valtakunnanverkkoon, josta sähköverkkoyhtiöt siirtävät sen verkkoonsa liittyneille sähkönkäyttäjille. Mutta ostaessaan vihreää sähköä tukee hyviä energiantuotantomuotoja, sillä sähköyhtiö sitoutuu hankkimaan asiakkaan käyttämän sähköenergian verran vihreää sähköä.
Suosittelen seuraavaa linkkiä:
http://www.ekoenergia.fi/vaihda-ekoenergiaan
Eri myyjien sähköenergian hintaero voi pienentää sähkölaskua useita kymmeniä, jopa satoja euroja vuodessa, asumistavasta ja lämmitysmuodosta riippuen. Keskustellessamme näistä asioista ystäväni ovat huolissaan sähkön hinnan kehityksestä ja harmittelevat saamattomuuttaan: ”miksei sähkötarjoajia tosiaan tule kilpailutettua, vaikka niin säästäisi rahaa?” Se vain tuntuu liian monimutkaiselta ja hankalalta, joten kiusaus jättää asia sikseen on suuri.
Sähköyritykset selvästi luottavat tähän, edullista sähköä ei tarvitse tarjota, jos kuluttajat eivät sitä vaadi. Hintatietoiset asiakkaat sen sijaan pakottavat sähköyhtiöitä miettimään hinnankorotuksia ja tarjottuja energiantuotantomuotoja. Sähkön kilpailuttaminen on tapa vaikuttaa! Mitä enemmän vihreää sähköä kysytään, sitä enemmän sitä tuotetaan.
”Väännä nyt rautalangasta. Miten se sähkö kilpailutetaan, jospa saisin aikaiseksi”, sanoi ystäväni. Tässä perustietoa mitä olen itse asiasta oppinut. Oikaiskaa, jos olen ymmärtänyt asiat väärin. (Tässä kohtaa kuuluisi olla pitkä litania pienellä printattuja varoituslauseita, että kirjoittaja ei ota vastuuta, sähköstä voi saada sähköiskun, älä laita töpselissä olevaa hiustenkuivaajaa vettä täynnä olevaan lavuaariin jne. )
Ota sähkölaskusi esiin, siitä selviää:
- kuinka paljon kulutat sähköä vuodessa (kWh/v)
- paljonko maksat siitä nyt
- käytätkö yleissähköä vai päivä- ja yösähköä (yleissähkö on yksihintainen, päivä- ja yösähkö ovat erihintaisia eri vuorokaudenaikoina)
- asuntosi pääsulakkeen koko (esim. 3 X 25A)
- kiinteästä perusmaksusta,
- verosta,
- sähkön siirrosta,
- sähköenergiasta.
Sähkön siirtomaksu tarkoittaa sitä, että paikallinen sähköverkkoyhtiö siirtää sähkön piuhoja pitkin ihmisten koteihin ja ottaa siitä maksun. Sähkön siirtoa ei voi kilpailuttaa. Siirtomaksu pysyy aina ja maksetaan oman alueen sähköverkkoyhtiölle (esimerkiksi Hämeenkyrössä se on Vattenfall tai Leppäkosken sähkö), vaikka sähkönenergianmyyjä vaihtuisikin.
Sähkön myynti/sähköenergia tarkoittaa kuluttamaasi sähköä. Tämän osuuden sähkölaskusta voi kilpailuttaa. Suomessa on noin 70 sähkön vähittäismyyjää. Vaikka asut esimerkiksi Hämeenkyrössä, voit ostaa sähköenergiasi mistäpäin Suomea tahansa: Rovaniemeltä, Kuopiosta, Turusta tai mistä tahansa muualta. Sähköenergian myyjän vaihdolla ei ole mitään merkitystä sähkön kulkuun tai laatuun eikä siitä aiheudu sähkökatkoja, sillä sähkön siirrosta vastaa edelleen sama yhtiö, vain sähköenergian myyjä ja hinta on eri. Yleensä paikallinen sähköyhtiö ei tarjoa edullisinta sähköenergiaa, vaan myy surutta kalliimpaa listahintaa, jos kuluttaja ei kilpailuta.
Energiamarkkinaviraston ylläpitämässä sähkön hintavertailussa osoitteessa www.sahkonhinta.fi voi vertailla eri myyjien voimassaolevia sähkötarjouksia.
Itse ostan uusiutuvista energialähteistä tuotettua vihreää sähköä, kuten tuulivoimaa, bioenergiaa, aurinkoenergiaa tai vesivoimaa, joille on asetettu kestävyyskriteerit. (Tuulivoima ei saa sijoittua tärkeille linnusto-, maisema- tai luonnonsuojelualueille ja vesivoiman on otettava huomioon vaelluskalojen kuten lohen, taimenen ja ankeriaan tarpeet.)
Käytännössä emme voi tietää mistä voimalaitoksesta tai millä tavalla tuotettua sähköä kotiimme tulee. Kaikki eri voimalaitokset syöttävät tuottamansa sähköenergian valtakunnanverkkoon, josta sähköverkkoyhtiöt siirtävät sen verkkoonsa liittyneille sähkönkäyttäjille. Mutta ostaessaan vihreää sähköä tukee hyviä energiantuotantomuotoja, sillä sähköyhtiö sitoutuu hankkimaan asiakkaan käyttämän sähköenergian verran vihreää sähköä.
Suosittelen seuraavaa linkkiä:
http://www.ekoenergia.fi/vaihda-ekoenergiaan
- Täytä tiedot, lähetä lomake (Voit valita tulevatko tarjoukset sinulle sähköpostissa vai tavallisena postina.) Odottele tarjouksia.
- Vertaa mikä on sinulle edullisin sähkönmyyjä ja onko kyseessä toistaiseksi vai määräaikaisesti voimassaoleva sopimus.
- Tee sopimus valitsemasi sähkömyyjän kanssa. Uusi sähkönmyyjä irtisanoo vanhan sähkösopimuksesi. Jos ostat sähkösi muulta kuin sähkönsiirtäjältäsi, sinulle tulee jatkossa kaksi sähkölaskua. Paikallinen verkonhaltija laskuttaa sähkönsiirrosta eli sähkön kotiinkuljetuksesta ja uusi sähkönmyyjä lähettää laskun sähköenergian kulutuksesta.
18. marraskuuta 2010
Mitä lapsien hyvinvointi maksaa?
Hämeenkyrössä keskustellaan kyläkoulujen lakkauttamisista.
Kunnanjohtaja Kari Häkämiehen mukaan itäisellä alueella ei ole varaa
pitää useita kyläkouluja. Häkämies mainitsee, että Lavajärven ja Pinsiön
koulukiinteistöt ovat tiensä päässä ja Mahnalan ympäristökoulu
tarvitsee investointeja. Itäiselle alueelle ehdotetaan rakennettavaksi
yksi iso koulu lähelle kolmostietä. Nyt Lavajärven ja Jumesniemen
kyläkouluille on annettu jatkoaikaa, toistaiseksi.
Kyläkoulut edustavat mm. turvallisuutta, paikallisuutta, oikeudenmukaisuutta, aikaa, rauhallista maalaisympäristöä, jatkuvuutta ja kulttuuriperintöä. Jos päättäjät olisivat pitkänäköisiä ja ajattelisivat päätöksiensä seurauksia useiden sukupolvien yli, he näkisivät, että juuri kyläkoulujen säilyttämisestä syntyisi säästöjä.
Luin Hämeenkyrön taloussuunnitelmaa vuodelle 2011 ja tunsin itseni tietämättömäksi. Politiikkojen ja virkamiesten kapulakieltä ja talouslaskelmia on vaikea ymmärtää. On helppo suostua kyläkoulujen alasajoon, vaikka ei haluaisi mennä siihen suuntaan, kun asiat saadaan näyttämään papereilla niin monimutkaisilta. Taloussuunnitelmassa todetaan, että ”väestönkasvu on keskittynyt keskusta-alueelle”. Väestön määrä on kasvanut vuodesta 1990 – 2009 Kyröskosken alueella 369 asukkaalla. Kirkonkylän alueella 280 asukkaalla. Samaan aikaan itäisen alueen väestö on kasvanut 536 asukkaalla, mutta tätä ei erikseen korosteta. Juuri tältä alueelta suunnitellaan lakkautettavaksi kouluja.
Hämeenkyrön taloussuunnitelmassa luetellaan liikuttavan tarkasti konekeskuksen koneet Valtra, Zetor ja Wille -traktorit. Samoin mainitaan, että vuosille 2014 tulee hankittavaksi uusi ruohonleikkuri (10 000 e) ja vuonna 2015 Zetorin tilalle tulee uusi traktori (50 000 e). Silmääni pisti mm. Muiden palvelujen osto-kohdassa ilmoitettu kaksi miljoonaa majoitus- ja ravitsemispalveluihin. Siitäpä ei ollut samanlaista yksityiskohtaista selontekoa. Eikä löytynyt laskelmia kuinka paljon kyläkoulujen toiminnan jatkuminen maksaisi. Mitä minimivaatimuksia koulukiinteistöille on asetettu ja mitkä kunnostukset ovat kiireellisimpiä?
Viivan alla ei voida tuijottaa pelkkiin lukuihin. Nyt nähdään, että kyläkoulut maksavat liikaa, kun niiden tuomat säästöt eivät näy missään. Ei ole syntynyt mahdollisia sosiaalisia ongelmia, on vältytty mm. erilaisilta lisääntyneiltä lasten ja nuorison ongelmilta ja sosiaali- ja sairaudenhoitokuluilta. Erityisopetuksen määrä yleensä kasvaa isoissa kouluissa. Tuntuu oudolta, että lapset vietäisiin rauhallisesta ja pienestä koulusta meluisaan ja levottomaan isoon kouluun, jossa opettajien aika ja energia menee keskittymiskyvyttömän luokan komentamiseen.
Mahnala on valittu Pirkanmaan Vuoden Kyläksi. Kylän erityisiä vetovoimatekijöitä ovat mm. 115–vuotias Mahnalan ympäristökoulu, joka panostaa ympäristökasvatukseen. Kyläkoulu on monille opettajille osa heidän elämäntyötään, siinä ei tuijoteta virka-aikaan. Oppilaat mm. kasvattavat ja keräävät luonnosta koululle ruokaa. Kolmostien varrelle sijoitetussa koulussa tällaista mahdollisuutta ei voisi ajatellakaan. Raha on sivuroolissa vahvassa osallistumisessa, talkootyössä, naapuriavussa ja perheiden keskinäisessä välittämisessä. Mikä hinta talousarvioissa annetaan kylän asukkaiden sitoutuneisuudelle? Meillä ei ole varaa heittää hukkaan ihmisten luovuutta ja lahjakkuutta. Jos todellisiin kustannuksiin laskettaisiin kaikki tämä ja saastuttamisen, rakentamisen, liikenteen ja melun lisääntyminen ympäristövaikutuksineen loppusummat näyttäisivät vallan toisenlaisilta.
Mitkä ovat Hämeenkyrön kunnassa noudettavat arvot tai toimintaa ohjaavat periaatteet? Tai tulevaisuuden visiot? Mitä kohti tässä pitäisi tavoitella?
Pitkänäköiset päätökset, jossa kunta ottaa selkeän muutoksen ympäristö- ja asukasystävällisen kunnan synnyttämiseksi, toisivat aivan uudenlaista hyvinvointia ja yhteishenkeä.
Tärkein uusiutuva luonnonvaramme ovat aivomme. Ne uudistuvat jatkuvasti vaikka käytämme niitä kokoajan. Me opimme uudenlaisia tapoja elää. Keksimme uusia keinoja säästää rahaa, raaka-aineita ja energiaa. Avataan taloussuunnitelmat läpinäkyväksi ja haetaan ne välttämättömät säästöt jostain muualta kuin kyläkouluista. Kylä- ja ympäristökoulujen pitäisi olla Hämeenkyrön valttikortti. Ratkaisuja löytyy, jos vain löytyy poliittista tahtoa. Ovathan nämä pienet koululaiset Suomen tulevaisuus.
Kyläkoulut edustavat mm. turvallisuutta, paikallisuutta, oikeudenmukaisuutta, aikaa, rauhallista maalaisympäristöä, jatkuvuutta ja kulttuuriperintöä. Jos päättäjät olisivat pitkänäköisiä ja ajattelisivat päätöksiensä seurauksia useiden sukupolvien yli, he näkisivät, että juuri kyläkoulujen säilyttämisestä syntyisi säästöjä.
Luin Hämeenkyrön taloussuunnitelmaa vuodelle 2011 ja tunsin itseni tietämättömäksi. Politiikkojen ja virkamiesten kapulakieltä ja talouslaskelmia on vaikea ymmärtää. On helppo suostua kyläkoulujen alasajoon, vaikka ei haluaisi mennä siihen suuntaan, kun asiat saadaan näyttämään papereilla niin monimutkaisilta. Taloussuunnitelmassa todetaan, että ”väestönkasvu on keskittynyt keskusta-alueelle”. Väestön määrä on kasvanut vuodesta 1990 – 2009 Kyröskosken alueella 369 asukkaalla. Kirkonkylän alueella 280 asukkaalla. Samaan aikaan itäisen alueen väestö on kasvanut 536 asukkaalla, mutta tätä ei erikseen korosteta. Juuri tältä alueelta suunnitellaan lakkautettavaksi kouluja.
Hämeenkyrön taloussuunnitelmassa luetellaan liikuttavan tarkasti konekeskuksen koneet Valtra, Zetor ja Wille -traktorit. Samoin mainitaan, että vuosille 2014 tulee hankittavaksi uusi ruohonleikkuri (10 000 e) ja vuonna 2015 Zetorin tilalle tulee uusi traktori (50 000 e). Silmääni pisti mm. Muiden palvelujen osto-kohdassa ilmoitettu kaksi miljoonaa majoitus- ja ravitsemispalveluihin. Siitäpä ei ollut samanlaista yksityiskohtaista selontekoa. Eikä löytynyt laskelmia kuinka paljon kyläkoulujen toiminnan jatkuminen maksaisi. Mitä minimivaatimuksia koulukiinteistöille on asetettu ja mitkä kunnostukset ovat kiireellisimpiä?
Viivan alla ei voida tuijottaa pelkkiin lukuihin. Nyt nähdään, että kyläkoulut maksavat liikaa, kun niiden tuomat säästöt eivät näy missään. Ei ole syntynyt mahdollisia sosiaalisia ongelmia, on vältytty mm. erilaisilta lisääntyneiltä lasten ja nuorison ongelmilta ja sosiaali- ja sairaudenhoitokuluilta. Erityisopetuksen määrä yleensä kasvaa isoissa kouluissa. Tuntuu oudolta, että lapset vietäisiin rauhallisesta ja pienestä koulusta meluisaan ja levottomaan isoon kouluun, jossa opettajien aika ja energia menee keskittymiskyvyttömän luokan komentamiseen.
Mahnala on valittu Pirkanmaan Vuoden Kyläksi. Kylän erityisiä vetovoimatekijöitä ovat mm. 115–vuotias Mahnalan ympäristökoulu, joka panostaa ympäristökasvatukseen. Kyläkoulu on monille opettajille osa heidän elämäntyötään, siinä ei tuijoteta virka-aikaan. Oppilaat mm. kasvattavat ja keräävät luonnosta koululle ruokaa. Kolmostien varrelle sijoitetussa koulussa tällaista mahdollisuutta ei voisi ajatellakaan. Raha on sivuroolissa vahvassa osallistumisessa, talkootyössä, naapuriavussa ja perheiden keskinäisessä välittämisessä. Mikä hinta talousarvioissa annetaan kylän asukkaiden sitoutuneisuudelle? Meillä ei ole varaa heittää hukkaan ihmisten luovuutta ja lahjakkuutta. Jos todellisiin kustannuksiin laskettaisiin kaikki tämä ja saastuttamisen, rakentamisen, liikenteen ja melun lisääntyminen ympäristövaikutuksineen loppusummat näyttäisivät vallan toisenlaisilta.
Mitkä ovat Hämeenkyrön kunnassa noudettavat arvot tai toimintaa ohjaavat periaatteet? Tai tulevaisuuden visiot? Mitä kohti tässä pitäisi tavoitella?
Pitkänäköiset päätökset, jossa kunta ottaa selkeän muutoksen ympäristö- ja asukasystävällisen kunnan synnyttämiseksi, toisivat aivan uudenlaista hyvinvointia ja yhteishenkeä.
Tärkein uusiutuva luonnonvaramme ovat aivomme. Ne uudistuvat jatkuvasti vaikka käytämme niitä kokoajan. Me opimme uudenlaisia tapoja elää. Keksimme uusia keinoja säästää rahaa, raaka-aineita ja energiaa. Avataan taloussuunnitelmat läpinäkyväksi ja haetaan ne välttämättömät säästöt jostain muualta kuin kyläkouluista. Kylä- ja ympäristökoulujen pitäisi olla Hämeenkyrön valttikortti. Ratkaisuja löytyy, jos vain löytyy poliittista tahtoa. Ovathan nämä pienet koululaiset Suomen tulevaisuus.
21. lokakuuta 2010
Terveisiä metsästä!
Eikä mistä tahansa metsästä, vaan aivan tietystä Suppilovahveroiden Metsästä.
Suppilovahverot ovat uskollisia kavereita. Aina syksyn saapuessa ja ilmojen viiletessä suuntaan sinne tiettyyn metsään ja siellä vahverot odottavat. Tosin ne ovat hiukan piilottelevia kavereita, suorastaan naamioitumisen mestareita. Niin tälläkin kertaa. Etenin tutunnäköisessä paikassa päätäni käännellen mielessäni huhuillen: missä te olette?
Suppilovahverot ilmestyvät aina samaan paikkaan enkä muistanut varmaksi oliko se tämä notkelma vai tuo. Siirtelin mustikanvarpujakin syrjään mutta sammaleet ja maahan pudonneet puiden lehdet vain kikattelivat erehdykselleni. Olinko liian myöhään liikkeellä? Oliko satanut tarpeeksi? Olinko oikeassa paikassa? Tai pahin vaihtoehto: oliko joku muu jo käynyt poimimassa ne? Minun aarteeni.
Yhtäkkiä näen yhden suppilovahveroryppään. Hurraten kyykistyn noukkimaan ne ja sitten näen toisen ja kolmannenkin ryppään. Puhdistaessani niitä näen yhtäkkiä kymmeniä sieniryppäitä, kuin kukkasia metsänpohjassa. Siinä ne olivat olleet kokoajan ja melkein seisonkin niiden päällä. Kuinka hassua miten niitä ei meinaa erottaa. Sitten kun näkee ensimmäisen, näkee monta. Taikuutta. Suppilovahverot naamioituvat aivan kuin metsäkauris maastoutuu heinikkoon, västäräkki savipellolle tai laulujoutsen ruovikkoon. On vain osattava virittää katse oikealle taajuudelle.
Nyt siis kannattaa mennä metsään ja katsella tapaisiko niitä jokavuotisia maasta kurkistelijoita. Sitten kun löydät sen tietyn sienimetsän, pidä paikka visusti omana tietonasi ja paina se mieleesi tulevien vuosien varalle. Jos kuulet jonkun tulevan, astu askel puun suojaan. Naamioidu kuin suppilovahvero, metsäpeura, västäräkki tai laulujoutsen. Seiso paikallasi kuin tatti. Tomerat sauvakävelijät eivät huomaa mitään, vaikka kävelevät muutaman metrin päästä aarrepaikastasi ohi, kunhan vain maltat pysyä paikallasi. Kun olet kerännyt monet proteiinipitoiset aterianainekset talteen, on tärkeää muistaa kiittää metsää sen tarjoamista antimista.
Sitten sinun täytyy enää toivoa sormet, varpaat ja kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että juuri se tietty metsä on vielä ensi vuonna pystyssä ja tapaatte vielä.
Suppilovahverot ovat uskollisia kavereita. Aina syksyn saapuessa ja ilmojen viiletessä suuntaan sinne tiettyyn metsään ja siellä vahverot odottavat. Tosin ne ovat hiukan piilottelevia kavereita, suorastaan naamioitumisen mestareita. Niin tälläkin kertaa. Etenin tutunnäköisessä paikassa päätäni käännellen mielessäni huhuillen: missä te olette?
Suppilovahverot ilmestyvät aina samaan paikkaan enkä muistanut varmaksi oliko se tämä notkelma vai tuo. Siirtelin mustikanvarpujakin syrjään mutta sammaleet ja maahan pudonneet puiden lehdet vain kikattelivat erehdykselleni. Olinko liian myöhään liikkeellä? Oliko satanut tarpeeksi? Olinko oikeassa paikassa? Tai pahin vaihtoehto: oliko joku muu jo käynyt poimimassa ne? Minun aarteeni.
Yhtäkkiä näen yhden suppilovahveroryppään. Hurraten kyykistyn noukkimaan ne ja sitten näen toisen ja kolmannenkin ryppään. Puhdistaessani niitä näen yhtäkkiä kymmeniä sieniryppäitä, kuin kukkasia metsänpohjassa. Siinä ne olivat olleet kokoajan ja melkein seisonkin niiden päällä. Kuinka hassua miten niitä ei meinaa erottaa. Sitten kun näkee ensimmäisen, näkee monta. Taikuutta. Suppilovahverot naamioituvat aivan kuin metsäkauris maastoutuu heinikkoon, västäräkki savipellolle tai laulujoutsen ruovikkoon. On vain osattava virittää katse oikealle taajuudelle.
Nyt siis kannattaa mennä metsään ja katsella tapaisiko niitä jokavuotisia maasta kurkistelijoita. Sitten kun löydät sen tietyn sienimetsän, pidä paikka visusti omana tietonasi ja paina se mieleesi tulevien vuosien varalle. Jos kuulet jonkun tulevan, astu askel puun suojaan. Naamioidu kuin suppilovahvero, metsäpeura, västäräkki tai laulujoutsen. Seiso paikallasi kuin tatti. Tomerat sauvakävelijät eivät huomaa mitään, vaikka kävelevät muutaman metrin päästä aarrepaikastasi ohi, kunhan vain maltat pysyä paikallasi. Kun olet kerännyt monet proteiinipitoiset aterianainekset talteen, on tärkeää muistaa kiittää metsää sen tarjoamista antimista.
Sitten sinun täytyy enää toivoa sormet, varpaat ja kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että juuri se tietty metsä on vielä ensi vuonna pystyssä ja tapaatte vielä.
7. lokakuuta 2010
18 asiaa jotka minusta kannattaa tietää
Olen Kaarina Davis, 40, asun Hämeenkyrön Mahnalan Alhonlahdessa
pienessä hirsitalossa avopuolisoni kanssa. Minulla on luontoyrittäjän,
sisätautien ja kirurgisen sairaanhoitajan ja kodinhoitajan koulutus.
Viimeiset kuusi vuotta olen pyrkinyt lisäämään omavaraisuuttani ja
vähentämään riippuvuuttani oravanpyörästä. Olen yksinkertaistanut
elämääni niin, että tarvitsen määrällisesti vain vähän kodin
ulkopuolista työtä elääkseni, jolloin olen vapaa valitsemaan ja tekemään
kaikkia mieleisiä juttuja.
Olen kirjoittanut kaksi kirjaa. Ensimmäinen kirjani Rankka kutsumus – sairaanhoitajan päiväkirja oli Tieto-Finlandia ehdokkaana vuonna 2007. Toinen kirjani Irti oravanpyörästä ilmestyi keväällä 2010 ja on otettu hyvin vastaan.
Päiväni vietän luonnossa eri tavalla hääräillen. Jatkan edelleen kirjoittamista, mm. tätä blogia. Kirjoittamistyön vastapainoksi minulla on iso hyötykasvimaa, jossa kasvatan ruokaani. Talvella kerään metsäni koivikosta polttopuut. Mitäpä muuta ihminen tarvitsee kuin luontoa, ruokaa, lämpöä, terveyttä ja rakkautta? Hiukan rahaa, mutta sitä enemmän aikaa. Aika ja kiireettömyys ovat katoavia luonnonvaroja.
Seuraan päivittäin luonnon kiertokulkua ja haluan auttaa ihmisiä löytämään helpomman, yksinkertaisemman ja luonnonläheisemmän elämäntavan. Kun on vähään tyytyväinen, jää määräämättömästi aikaa luonnon seuraamiselle ja mielenkiintoisille projekteille. Elämäni on rikkaampaa kuin koskaan. Entinen kulutukseen keskittynyt elämäni näyttäytyy nyt hyvin köyhänä.
18 muuta asiaa, jotka minusta kannattaa tietää:
Olen kirjoittanut kaksi kirjaa. Ensimmäinen kirjani Rankka kutsumus – sairaanhoitajan päiväkirja oli Tieto-Finlandia ehdokkaana vuonna 2007. Toinen kirjani Irti oravanpyörästä ilmestyi keväällä 2010 ja on otettu hyvin vastaan.
Päiväni vietän luonnossa eri tavalla hääräillen. Jatkan edelleen kirjoittamista, mm. tätä blogia. Kirjoittamistyön vastapainoksi minulla on iso hyötykasvimaa, jossa kasvatan ruokaani. Talvella kerään metsäni koivikosta polttopuut. Mitäpä muuta ihminen tarvitsee kuin luontoa, ruokaa, lämpöä, terveyttä ja rakkautta? Hiukan rahaa, mutta sitä enemmän aikaa. Aika ja kiireettömyys ovat katoavia luonnonvaroja.
Seuraan päivittäin luonnon kiertokulkua ja haluan auttaa ihmisiä löytämään helpomman, yksinkertaisemman ja luonnonläheisemmän elämäntavan. Kun on vähään tyytyväinen, jää määräämättömästi aikaa luonnon seuraamiselle ja mielenkiintoisille projekteille. Elämäni on rikkaampaa kuin koskaan. Entinen kulutukseen keskittynyt elämäni näyttäytyy nyt hyvin köyhänä.
18 muuta asiaa, jotka minusta kannattaa tietää:
- Muutin Suomeen 7-vuotiaana Yhdysvalloista, josta isäni on kotoisin. Äitini suku on Suomesta. En ole tehnyt sukututkimusta, mutta ainakin 1806 vuonna syntynyt isoäitini isänisänäiti Anna Matintytär oli hämeenkyröläinen.
- Olen erittäin uhanalainen, sillä olen viimeinen Suomessa elossa oleva sukuni edustaja. Salakaadostani joutuu maksamaan valtiolle korvausta. (Tästä on varmasti olemassa EU-direktiivi.)
- Toivon muutenkin, että minuun sovellettaisiin eläinsuojelulakia, sillä minut saa mieluusti lopettaa, jos ”eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.” Tämä siis tiedoksi siihen asti, kunnes Suomi saa aikaiseksi eutanasialain.
- Ensimmäiset suomen kielen sanani olivat kirosanoja. Äitini ja mummoni viljelivät niitä työkseen. Sen lisäksi, että viljelen laajaa hyötykasvimaata luonnonmukaisin keinoin, jatkan sukuni perinteitä ja viljelen voimasanoja. Hyvin kasvavat.
- Vietän paljon aikaa yksikseni. Ajoittain saatan näyttää toimettomalta. Mietin (tai nukun).
- Ihmiset luulevat, että olen ylisiisti ihminen, koska pidän siivoamisesta ja organisoimisesta. Organisoinnin ansiosta minun täytyy kuitenkin siivota vain harvoin.
- Poikkeus vahvistaa säännön, sillä organisointikykyni ei yllä tekstihahmotelmiini asti. Tallentamani ideat ovat sekaisin ja hukassa joko suttupaperilla, Post it -tarralapuilla, työhousun taskuissa siemenpussiin kirjoitettuna, menossa vahingossa takkaan sytykkeeksi, väärällä CD-levyllä tai usb-tikulla, kirjan välissä, auton pysäköintilipukkeen kääntöpuolella. Ihan missä vaan, mutta ei siellä missä luulen niiden olevan, kun tarvitsisin niitä.
- Enkä pese ikkunoita, koska muuten linnut lentävät niitä päin.
- Minulla on pysyvästi likaisen näköiset sormet, koska kasvimaan multa on pinttynyt ihooni. Jostain syystä kaikissa työhanskoissani on etusormen ja peukalon kohdalla reikä.
- Pelastan ötököitä ikkunoiden välistä.
- Juttelen laulujoutsenille.
- Avioerossa kuusi vuotta sitten, jätin silitysraudan ex-miehelleni. Sen koommin en ole vaatteitani silittänyt. (Enkä silitä.)
- Nukun hiukset letillä, etten tukista itseäni.
- Vilkaistuani pakosta peiliin ensimmäistä kertaa viikkokausiin (kun oli pakollinen meno kirkonkylälle) havaitsin, että minulle on kasvanut ensimmäiset harmaat hiukset. Ei olisi kannattanut vilkaista.
- Jos näet minut kasvimaalla kyykkimässä ja juttelemassa, todennäköisesti siirrän sammakkoa tai kastematoa parempaan paikkaan pois työskentelyni tieltä. Jos kiroilen, rikoin vahingossa komean hämähäkinseitin, muurahaispesän tai häiritsin tahtomattani jonkun luonto-olion rauhaa.
- Kännykän unohdan tarkoituksella päiväkausiksi saunan eteiseen kylpytakin tai työhousujen taskuun. Usein paikkaan, josta se on vaikea löytää, kuten ruusupuskaan, maantien varrella olevaan Aamulehden laatikkoon, mustikkamättääseen tai vaatekaapin perällä olevaan kassiin. Mieluiten pudottaisin sen sadevesitynnyriin.
- Luonnon tarjoamat ihanat kokemukset ovat tehneet minusta onnellisen. Lukuun ottamatta hirvikärpästen hyökkäyksiä. Tai no… Kai niilläkin tarkoituksensa on? Olen onnellinen, kun ne eivät ole kimpussani.
31. elokuuta 2010
"Elämää maalla entisajan tyyliin "
Kaarinan haastattelu Maaseudun Tulevaisuudessa 20.8.2010:
Elämää maalla entisajan tyyliin
Elämää maalla entisajan tyyliin
31. heinäkuuta 2010
Tulit Kaarina Davisin kotisivuille!
Kaipaatko elämääsi enemmän vapautta ja luovuutta?
Haaveiletko hyppääväsi oravanpyörästä?
Haaveiletko hyppääväsi oravanpyörästä?
Olen oravanpyörästä hypännyt entinen sairaanoitaja ja kirjoittanut elämänkokemuksistani kirjoja. Toivon, että tutustut sivuihini ja opit lisää kirjoistani ja ajatuksistani.
vähintään sen, että jos johdonmukaisesti
pyrkii unelmiensa suuntaan ja yrittää
sitkeästi elää kuvitelmiensa mukaan,
nämä pyrkimykset kyllä onnistuvat ajallaan."
Henry Thoreau