Viime aikoina blogikirjoitukseni ovat käsitelleet puutarha-asioita.
Nyt tulee asiaa niillekin, joilla ei omaa pihaa ole. Suomen
jokamiehenoikeuksien ansiosta sinun ei tarvitse kyntää eikä kylvää,
lapioida eikä talikoida, ei omistaa eikä vuokrata maata. Sen kun otat
korin ja sakset mukaasi ja lähdet metsään, poluille ja pientareille
mahdollisimman kauas autoteistä ja lähdet keräämään luonnon tarjoamia
yrttejä. Mutta mitä ne luonnonyrtit ovat?
Suomen luonnossa kasvaa kymmeniä luonnonvaraisia yrttejä, jotka kelpaavat syötäväksi. Tässä joitain niistä:
Nokkonen on ehdoton suosikkini. Se on todella monikäyttöinen kasvi,
herkullisen makuinen ja siinä on valtavan korkeat ravintoarvot. Moni
kavahtaa nokkosta sen poltinkarvojen vuoksi. Aivan suotta. Hanskat
käteen ja menoksi! Nokkoset voi ryöpätä nopeasti kiehuvassa vedessä (ja
jäähdytetyn ja lantratun keitinveden voi hyödyntää huonekasvien
lannoitteena tai hiusten huuhteluaineena). Tai nokkoset voi kuivata
sellaisenaan ja käyttää niitä ruuanlaitossa samalla tavalla kuin
pinaattiakin. Kuivatut nokkoset, ja yrtit yleensäkin, säilyvät
paperipusseissa ja lasipurkeissa. Ryöpätty nokkonen painuu pieneen
kasaan, jolloin sitä voi pakastaa talven varalle ja näin on aina
aineksia piirakoihin, leipä- ja lettutaikinoihin ja keittoihin.
Siankärsämö on lääkekasvi, jonka sanotaan puhdistavan verta,
vahvistavan sydämen toimintaa ja ruuansulatusta. Siankärsämö on myös
ainutlaatuinen haavanhoitoaine: se parantaa haavat todella nopeasti.
Siankärsämön kuivattuja kukkia kannattaa aina pitää lääkekaapissa haavan
varalta. Tai ei siankärsämöä tarvitse lääkekaappiin laittaa, jos kuivaa
siankärsämöä ruuan mausteeksi (pippurinen maku), voi samasta purkista
annostella laastarinkin alle.
Maitohorsman varhaisia versoja voi keittää suolavedessä ja syödä
parsan tapaan. Valko- ja puna-apilaa voi käyttää salaatteihin,
keittoihin, teehen jne. Poimulehti on hyvää salaattina ja
leivänpäällisenä. Poimulehteä kutsutaan naistenyrtiksi, sillä se auttaa
erilaisiin naistenvaivoihin. Luonnonyrttien voisi jatkaa pitkään:
pihlaja, kuusi, koivu, kataja, kultapiisku, mesiangervo, vuohenputki,
voikukka ja niin edelleen.
Yrtit ovat samaan aikaa ruokaa, ravintoa ja lääkettä. Luonnonyrttejä
kannattaa kerätä kevään ja kesän mittaan, jolloin ne ovat
parhaimmillaan, syödä tuoreeltaan, kuivattaa ja säilöä. Yrttien monet
vitamiinit ja hivenaineet vaikuttavat yleiskuntoa kohottavasti,
elimistöä puhdistavasti ja sairauksia ehkäisevästi. Monet
luonnonyrteistämme ovat vanhoja lääkekasveja ja tämä tunnustetaan jo
nykyaikaisessa lääketieteessäkin. Yrteistä voi myös valmistaa teetä joka
nautitaan sisäisesti tai teessä voi liottaa kankaanpaloja, joita
käytetään ulkoisena hauteena tiettyyn ongelmakohtaan.
Yrtit säilötään kaikkein helpoiten kuivaamalla. Kuivaaminen onnistuu
erityisellä kuivurilla, mutta yrtit kuivuvat yhtä hyvin uunissa 35 - 40
asteessa, uuninluukku vähän raollaan. Uunin lämpötilaa ei kannata nostaa
kuivumisen nopeuttamiseksi, yrttien ravintosisältö tuhoutuu.
Sähköäkään ei välttämättä tarvita. Kerätyt yrtit voi sitoa pieniin
nippuihin ja ripustaa ne ilmavasti kuivumaan.
Yrttejä kuivataan kunnes
ne ovat niin kuivia, että ne murenevat käsissä. Myös jääkaapin ja
pakastimen päällinen on hyvä paikka levitellä yrtit sanomalehtipaperin
päälle kuivumaan.
Kuivatuista luonnonyrteistä voi valmistaa viherjauhetta: kerää
ahomansikan, vadelman, voikukan ja mustaherukan lehtiä, nokkosta,
siankärsämöä, poimulehteä, valkoapilaa, vuohenputkea ja esimerkiksi
ruusun kukintoja tai kanervankukkia oman mieltymykseksi mukaan. Yrtit
kuivataan ja jauhetaan hienoksi. Kun viherjauhetta säilyttää esimerkiksi
keittiön pöydällä lasipurkissa (kaunis koristeenakin), niin muistaa
ripauttaa joka päivä ruokaan voimaa-antavan annoksen: leipätaikinoihin,
keittoihin, puuroihin, patoihin ja mihin tahansa ruuanvalmistukseen.
Kirjallisuutta tästä aiheesta löytyy paljon. Kipin kapin kirjastoon!
Kannattaa lainata ainakin Toivo Rautavaaran: Mihin kasvimme kelpaavat,
Ulla Lehtosen: Ullan luonnonyrtit ja Henriette Kressin: Hanhikista
kissanminttuun.