Viime viikot ovat olleet antoisia. Olen saanut tehdä tosi mukavia asioita ja puhua luonnonläheisemmästä elämästä ja Irti oravanpyörästä -kirjan aiheista. Paljon hienoja asioita on tapahtunut vapaaehtoistyön ansiosta, jota teen Pirkanmaan luonnonsuojelupiirissä. Olen antanut radio- ja lehtihaastattelut lepakoista ja luontomuistoista (muistakaa edelleen lähettää lepakkohavaintojanne ja luontomuistojanne!), laatinut lehdistötiedotteita (joita media on kiitettävästi käyttänyt) ja järjestänyt Luonnon aarteita ja metsän omituisia otuksia – näyttelyn Tampereen Sampolan kirjastoon. Käykää katsomassa syyskuun loppuun mennessä. Näyttely on tosi kiva, vaikka itse sanonkin.
Näyttelyn kokoamisessa oli mutkia matkassa, kun jo luvattua näyttelyaineistoa ei saatukaan. Paniikissa mietin mistä saisin lyhyellä varoitusajalla korvaavaa näyttelymateriaalia tilalle. Yllätyin kaikista avuliaista, iloisista ja ystävällisistä ihmisistä, joita putkahteli esiin pitkin Pirkanmaata. He tulivat apuun ja tekivät näyttelystä mahdollisen. Kiitokset teille kaikille! Olette mahtavia!
Kirjoitin viimeisimmässä keskiviikkokolumnissani kuinka aion luottaa siihen, että asiat, joissa olen innolla ja sydämellä mukana saavat nostetta osakseen. Näin on todella käynyt. Asiat ovat edenneet kuin itsekseen. Olen nähnyt asiat positiivisesti ja jakanut iloa ympärilleni. Voisiko kyseessä olla ”vetovoiman laki”? Olen saanut positiivisuutta ja iloa kaksin verroin takaisin.
Nämä elokuun sadonkorjuuviikot ovat entisestäänkin kirkastaneet käsitystä itsestäni ja paikastani tässä maailmanmenossa. Minun pitää vain rohkeasti kulkea omaa tietäni ja tehdä asioita, jotka ovat itselle rakkainta.
Luonnonsuojelun ei tarvitse olla ryppyotsaista aktivismia, vaan iloista luonnosta saatujen onnen kokemusten jakamista. Olisi hienoa kun luonnonsuojelusta poistuisi viherpiipero-otsaleima.
Kerätessäni Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin kesäkisan luontomuistoja ja lepakkohavaintoja olen huomannut kuinka luonto herättää ihmisissä miellyttäviä tunteita. Luonnon ajatteleminen ja luontokokemusten muisteleminen tekee ihmisistä onnellisia. Miten etuoikeutetussa asemassa olen, kun saan käydä läpi lähettämiänne luontohavaintoja! Miten onnellisia voimme olla, kun meillä on ihana luonto lähellämme!
KIITOS kaikille yhteydenotoistanne, lukijapalautteistanne, lumoavista luontohavainnoistanne ja halustanne jakaa Irti oravanpyörästä -kirjan sanomaa mm. blogeissanne, pääkirjoituksissanne, kirja-arvosteluissanne ja kaupoissanne. WAU! Pistän ilon eteenpäin kiertämään!