Roudasin jokin aika sitten ison laatikollisen vanhoja kirjeitä, valokuvia ja papereita aitasta. (Kiitos vaan TS, niitä valokuvia ei ole löytynyt ja nyt laatikoiden ja papereiden läpikahlaamisesta ei tule loppua, heh… )
Osa aitan kätköistä on suoraan saunanpesään -kamaa (kuten sairaanhoito-opiston turhaakin turhemmat Caring-teorian muistiinpanot), osa palauttaa mieleen hauskoja muistoja menneestä. Kuten tämä alla oheen liittämäni kymmenen vuotta sitten kirjoittamani teksti Suomi-USA-lehteen.
Nauroin tekstiä lukiessani. Huomaan miten elämäni on muuttunut – ja toisaalta ei ole muuttunut. Kymmenen vuotta sitten en osannut kasvattaa kurpitsaa. Nyt osaan. Eikä enää tarvitsisi etsiä kurpitsaa kaupoista, koska kauppojen valikoimat ovat monipuolistuneet.
Kurpitsoista on tullut kymmenessä vuodessa ihan perustuote amerikkalaistyylisen Halloweenin vieton yleistyttyä Suomessa. Jo tuolloin olen miettinyt asioiden työ- ja hintasuhdetta. Valuutta on kuitenkin tässä välillä vaihtunut. Miksi epäilen, että 70 markalla (=11,77 e) ei saisi isoa kurpitsaa tänä päivänä? Eikä ulkomaanpaketti liikahtaisi 20 dollarilla mihinkään. Silti nuo hinnat ovat jo tuolloin tuntuneet kalliilta. Näin se maailma muuttuu pikkuhiljaa huomaamattamme.
Tästä se lähtee:
Operaatio Kurpitsa ja Amerikan ilma
Aina syksyllä alkaa Operaatio Kurpitsa. Se alkaa sillä, että haen hakemistani päästyäni oikeanlaista kurpitsaa, sellaista isoa oranssia. Viikot vierivät ja pyhäinmiestenpäivä lähestyy uhkaavasti. Kurpitsat löytyvät milloin mistäkin, sattumalta. Yhtenä vuonna löysin Tammelan torilta ison kurpitsan ja talutin sen pyörän tarakalla kotiin kieli keskellä suuta. Eräänä vuonna olin Valkeakoskella työharjoittelussa, niin eräs ystävällinen asiakas lahjoitti minulle kurpitsan.
Siitä ei pääse mihinkään, että kurpitsapiirakkaa on pyhäinmiestenpäivän ja joulun tullen saatava. Ruoasta tulevien tuoksujen ja makujen avulla olen muistanut niin monta ihanaa lapsuudenmuistoa Amerikasta uudestaan.
For Halloween we used to buy a pumpkin pie and carve a face in it and put a candle inside and after the first frost they started to get a little soft and fermented and the squirrels would climb inside and eat the stuff and get drunker than shit. They´d hop up on a tree to climb away and fall off and roll on the ground. Twas a funny sight. We used to laugh a lot watching them.
Tämän vuoden kurpitsani löysin paikallisen marketin hedelmä- ja vihannesosastolta. Kolme kurpitsaa oli jäljellä ja niistä valitsin sen parhaimman ja painavimman. Se oli kasvatettu Saksassa ja maksoi ruhtinaalliset 70 markkaa. Mutta mitäpä en tekisi perinteiden vuoksi. Ei muuta kuin kovertamaan kurpitsaa varovaisesti, että saisin kaiken mahdollisen sisuksen käyttööni ja samalla myös kurpitsalyhdyn. Voin kertoa että se vaatii melkoisesti käsivoimia ja pitkäjänteisyyttä. Eihän siinä mitään jos voisi tehdä yhdestä kurpitsasta lyhdyn sen isommin kovertelematta ja toisen voisi paloitella ja lohkoa palat kypsennettäväksi piirakkaa varten, mutta kun ei.
Toista tuntia koversin saksalaista Kurbis-kurpitsaa ranne jäykkänä ja sainkin ihan kiitettävästi kurpitsa-aineksia ja jännetuppitulehduksen. (Nyt ymmärrätte miksi en ostanut kaikkia kolmea kurpitsaa, vaikka mieleni tekikin.) Samalla keksin uuden bumper sticker -tekstin:”You never really learn to swear until you learn to drive… or scratch a pumpkin.”
Kurpitsansiemenet otin myös tarkasti talteen. Kuivaan ne, ripottelen päälle Worcester –kastiketta, mausteita ja pistän uuniin, niin A vot – tulee koko kurpitsa hyödynnettyä. Tosin tänä vuonna suivaannuin kaikkien vuosien Operaatio Kurpitsoista ja säästin jokusen siemenen ja aion rohkeasti yrittää omaa kurpitsamaata ensi kesänä. (Jos jollakin on vinkkejä kuinka kurpitsoja kasvatetaan, niin vinkatkaa, kiitos!)
Valitin isälleni sähköpostissa kuinka vaikeaa Suomessa on löytää kurpitsaa. Isä ei meinannut uskoa sitä todeksi. Amerikassahan kurpitsoja on runsain mitoin. Ja kun vielä kerroin Operaatio Kurpitsan Koverruksesta, hän kauhistui: ”It’s a hell of a lot easier to simply buy a can of pumpkin and make the pie from that. I don’t know anyone who still makes it from scratch. Let me know how it turns.” Nyt hän tietää yhden, joka tekee sen alusta asti raapimalla. Tyttärensä.
No, olisihan se yksinkertaisempaa ostaa säilykekurpitsaa ja tehdä se piirakka siitä mutta, kun Suomenmaasta ei tunnu löytyvän kuin erilaisia etikkaan säilöttyjä kurpitsanpaloja ja kurpitsapikkelsiä. (Pitäisi varmaan lähettää isälle muutama purkki maistiaisiksi.) Todella erikoislaatuinen maa tämä Suomi, kun löytyy etikkakurpitsaa vaikka kuinka. Mutta missä ne kurpitsat ovat, josta ne säilykkeet valmistetaan? Ilmeisesti Waterloossa (Texas). Isäni nimittäin kirjoitti seuraavaa:
”Waterloo had their annual pumpkin tossing contest on Friday night. Everyone went to the roof (third floor) and tried to toss pumpkins into a 55 gallon steel drum. ($5.00 a pumpkin going to the children´s home.) I bought four and didn’t get any one in, but had a good time. And poor you who had to pay so much for your pumpkin over there. Next time we’ll toss a couple into the big puddle and see if they can float over there. New contest.”
Ilmeisesti isä laski, ettei monikaan kurpitsa kelluisi Atlantin yli, joten hän pisti säilykekurpitsaa tulemaan postissa. Ihana yllätys! Avasin paketin innoissani. Nuuh, nenä syvälle pakettiin ja keuhkot täyteen ilmaa. Aah! Amerikan ilmaa! Kun laatikko on Amerikassa pakattu ja teipattu kiinni, niin totta kai sen sisällä on Amerikan ilmaa, mitenkäs muuten. Täytyy vain olla varuillaan ja laittaa nenä heti pakettiin kiinni, kun sen avaa, ettei tuoksu ehdi hälventyä. Amerikan ilmahan tuoksuu aivan erilaiselta kuin Suomen ilma. Oletteko koskaan huomanneet? Samalla tavalla kuin juuri avattu kahvipaketti tuoksuu erityisen aromiselta, niin tuoksuvat Amerikan paketit Amerikan aromeilta.
Istun eteisen lattialla hyperventilaation partaalla laatikko sylissäni. Tullilapussa lukee:
2 cans of pumpkin $3, 1 can of condensated milk $1, 1 box of pie mix $0.50 (eli noin 30 markkaa).
Postikulut olivat kauhistuttavat 20 dollaria eli 140 markkaa.
Eli kahden piirakan hinnaksi (ilman jännetuppitulehdusta) tuli 170 markkaa.
Tänä vuonna Operaatio Kurpitsa siis tuotti ennätykselliset neljä piirakkaa. Minun kaapimani ja isän säilykeversiot. Eli yksi piirakka teki 60 markkaa. Aika tyyristä. Mutta mitäpä ei tekisi perinteiden ja muistojen vuoksi? Etenkin kun siihen saa kaupan päälle mittaamaton arvokasta Amerikan ilmaa... Nuuh!
Ja eikun syömään kurpitsapiirakkaa. Put a little vanilla ice cream or whipped cream on top too… or both! And enjoy life!