Saan aika ajoin kirjailijavierailija-pyyntöjä kirjakauppoihin, luentopäiville, kirjaston kirjailijailtoihin ja erilaisiin tapahtumiin. Kiitos niistä. Kiva, että minulle tarjotaan mahdollisuus kertoa kirjoistani. Kirjailijavierailut eivät vain oikein ole minun juttuni.
Viihdyn omissa oloissani, kirjoittaminen on rauhallista, yksinäistä ja omilla ehdoilla tapahtuvaa. Yhtäkkiä pitäisi lähteä esimerkiksi kahden tunnin tapahtumaan Ouluun kertomaan elämän yksinkertaistamisesta. Matkustaisin bussilla, junalla ja taksilla koko päivän sinne ja takaisin. Matkakuluni korvattaisiin, mutta palkkioon ei ole varaa. ”Saathan mainostaa sitten kirjojasi senkin edestä tapahtumassa.” Silti ei voi tietää ilmestyykö yleisötapahtumaan kaksi vai sata ihmistä. Sitten minun pitäisi osata olla varma esiintyjä ja sanavalmis. Huh! Hiki kihoaa pintaan pelkästä ajatuksestakin. Entä kuinka voisin uskottavasti puhua elämän yksinkertaistamisesta, matkustettuani yli 900 kilometriä ja tehtyäni elämäni vaikeaksi?
Olenko kiitämätön, kun en ole yleensä kovin innostunut näistä vierailijapyynnöistä? Arvostan aikaani, elämän mielekkyyttä ja yksinkertaisuutta korkealle. Uskon, että asiat jotka teen innolla ja sydämelläni kantavat kauas. Asiat, jotka eivät tuota iloa, vaan lähinnä huokauksia ja synkkää pohdintaa, vievät energiaani. Tapahtumat ja julkiset esiintymiset kuuluvat siihen kategoriaan. Usein oletetaan, että kirjailijoille esiintyminen ja omasta työstä puhuminen isollekin ryhmälle olisi luontevaa, helppoa ja osa jokapäiväistä työtä. Tämä ei ole totta.
Olen ehdottanut etävierailuja, videotervehdyksiä, Skypeä ja ties mitä tietoteknologian tarjoamia ratkaisuja, jolla voisimme hyödyntää olemassa olevaa tekniikkaa. Ei tarvitsisi käyttää koko päivää matkustamiseen, aiheuttaa päästöjä ja kuluja, kun kaiken voisi tehdä "ilmaiseksi" (kun koneet jo on), kotoaan käsin ja säilyttää aikansa, rahansa ja mielenrauhansa. Hyödynnämme mahdollisuuksiamme (muun muassa nykyteknologiaa) hyvin vähän. Tietotekniikka on tullut tavallisen työn tekemisen oheen – lisäksi. Jatkamme edelleen vanhakantaisia (luonnonvara-, energia-, ja aikasyöppojä) tapoja toimia, vaikka teknologia tarjoaisi helpotusta. Yhä edelleen ja aina vaan pitäisi lähteä paikan päälle ja olla fyysisesti läsnä.
Olen miettinyt kuinka voisin markkinoida kirjaani lähtemättä aina jonnekin ja keksin, että voisin tehdä blogi-kirjailijavierailun. En ole kuullut, että sellaisia olisi missään aiemmin harrastettu. Lähetin rohkeasti postia Järjellä ja tunteella -kirjablogin pitäjälle Susalle ja ehdotin tällaista uudenlaista tapaa toimia. Ilokseni Susa tarttui ennakkoluulottomasti tarjoukseen ja niin virtuaalinen kirjailijavierailu toteutui. Kivaa!
Tiedotimme kirjavierailusta blogeissamme, blogiemme lukijat esittivät kysymyksiä teoksistani, luonnonmukaisemmasta elämästä, elämän yksinkertaistamisesta, kirjoittamisestani – ja siinä se.
Kaikki saivat saapua kirjailijavierailuun silloin kun heille sopi, kukaan meistä ei ollut sidottu aikaan tai paikkaan. Ei tarvinnut pohtia palkkioita, päivärahoja, majoituskuluja tai matkakuluja. Voit lukea, järjellä ja tunteella järjestetystä, kirjailijavierailusta täältä: Järjellä ja tunteella -blogista.
Kiitos kaikille osallistujille! Oli kivaa tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Mieli virkistyi! :)