Viime viikolla kolasin lunta pihasta. Ihanaa hyötyliikuntaa! Välillä etenin järjestyksessä ja menin kolantyöntö kerrallaan pihan poikki, välillä kola tuli liian aikaisin täyteen enkä jaksanut työntää sitä. Oikaisin kippaamaan lumet toisaalle kuin mihin ensin meinasin. Piha putsaantui rivi riviltä ja luikertelu luikertelulta. Välillä pihatiellä oli maahan jäätynyt iso kökkö. Otin vauhtia ja törmäsin kolalla siihen. Ei irronnut. Peruutin ja taas otin vauhtia. Viimein kökkö irtosi ja pääsin taas nuolemaan pihaa.
Pihatien kolaaminen on samanlaista kuin elämänhallinta. Elämä on muuttunut monimutkaiseksi , hangessa kahlaamiseksi ja raskaaksi tarpomiseksi. Ja aina vaan tulee lisää lunta taivaalta. Huomiotamme ja energiaamme vaaditaan joka suuntaan. Ei tiedä mihin keskittyisi. Yhteen hiutaleeseen ei pysty keskittymään, kun muut taivaalta tipahtavat sekoittavat kuvion. Kun on aikansa tarponut, ei jaksaisi edes kolata. Toivoo vaan, että lumisade lakkaisi ja aurinko tulisi näkyviin.
Uutisissa kerrottiin, että lumenluontivälineitä on myyty ennätysmäärä. Lumenluonti on sellainen asia, joka meidän täytyy tehdä, muuten kaikki pysähtyy.
Elämänhallintaa ei voi ostaa kaupan hyllyltä. Muuten sitäkin myytäisiin ennätysmääriä. Elämää vain pitäisi osata hallita. Ilman että kukaan opettaa sitä meille. Maailma on muuttunut niin äkkiä, emmekä ole valmistautuneet kaikkeen siihen mitä se meille tarjoaa. Emme osaa kolata kaikkea pois. Elämässä on harvoin tyhjää, valkoista ja siistiä tilaa. Kokoajan tulee kökköjä, väsyttää, kola hajoaa. Urakka näyttää aivan liian isolta. Lunta on tullut liian paljon. Olisi pitänyt kolata aikaisemmin.
Koetan jatkossa kertoa blogipostauksissani enemmän erilaisista elämänhallintakonsteista. Kokemuksistani kuinka minä sain elämäni hallintaan. Ensin tulee pieni väylä, jota pitkin pääsee vähän paremmin kulkemaan. Kolaus kerrallaan tulee lisää tilaa ja kaikki alkaa näyttää paremmalta. Tarpeeksi kauan kolattuaan voimatkin ovat kasvaneet eikä kovakaan tuisku tunnu enää mahdottomalta urakalta. Elämänhallinta ja elämän yksinkertaistaminen auttavat hidastamaan ja antaa hienoille asioille tilaa. Kun pysähtyy ja nojaa kolaan on niin hiljaista että kuulee lumihiutaleiden laskeutuvan ja ehtii huomata kuinka hihalle laskeutuu uskomattoman kauniita miniatyyritaideteoksia.