Sivut

1. huhtikuuta 2012

Tämä ei ole aprillia


Luonnossa tapahtuu nyt niin paljon, ettei kaikesta ehdi kertoa. Mutta pikaraportin saatte. :)
Se on kuulkaas vissi niin, että nyt kannattaa karsia turhaa ajanvietettä ja viettää sen sijaan paljon aikaa luonnossa ja katsella sen heräämistä! Yleensä me ihmiset havahdumme kevääseen aivan liian myöhään. Meistä olosuhteet ovat vielä liian kylmät ja koleat, siksi menetämme monta hienoa hetkeä.

Terveisiä luontoretkeltä: 

Sinitiaiset ovat aivan sekaisin lemmenleikeistään. Tämä tapaus kovertaa jo kolmatta päivää linnunpöntön kolon reunaa tasaisemmaksi (vaikka varmasti se on jo tasainen edellisvuosien tasoitteluista johtuen). Tintit ovat suloisia, kun ne ovat niin innoissaan ja esittelevät morsmaikuilleen kuinka hyviä puolisoita ne voisivat olla. Niin huolellinen tämäkin yksilö on, että ihan naurattaa. Koputus ja nakutus kuuluu heti, kun ovesta menee pihalle ja tietää, että sama tarmopussi jatkaa edelleen touhujaan.

Varpuspöllö oli äänessä keskellä päivää. Katsokaa kuinka sen "kurkkupussi" pullistui, kun se ilmoitteli olemassaolostaan.

Raparperi on herännyt talviunilta.

Talvivalkosipulit puskevat lumihangen läpi. Nyt saisi jo maistiaisia! Valkosipulin varretkin ovat syömäkelpoisia, tosin varren katkaisu verottaa hiukan sipulin kokoa.

Erikoisen värinen käpytikka nakuttaa koloa haapaan saunamme takana.

Lumikellot kukkivat.

Peipot, lehtokurpat, töyhtöhyypät ja monet muut ovat saapuneet ja kaikki on luonnossa niin ihanaa!
Ex-sairaanhoitajan määräys: tietokoneet kiinni, ylös, ulos ja luontoa tarkkailemaan! Taattu onnellisuus luvassa.