Sivut

2. toukokuuta 2012

Keskiviikkokolumni: Lakkaa olemasta oman elämäsi sivustakatsoja

Miettiessäni seuraavan keskiviikkokolumnin aihetta sain ryppään sähköpostiviestejä, joissa kysyttiin elämästäni. Eräs ehdotti, että avaisin tulonlähteitäni vinkiksi muille, jotka haluaisivat hypätä oravanpyörästä. Jäin viestin edessä ymmälle. Miten minun tulonlähteeni voisivat auttaa muita? Minulle esitetään paljon, kummallisiakin, kysymyksiä. Kuinka usein käyt pesulla? Kuinka usein käyt kampaajalla? Käytätkö farkkuja? Elättääkö miehesi sinut?

Onko elämäntapani, tyytyä vähään, niin eriskummallinen, että minut nähtäisiin mieluiten haisevana takkutukkaisena resupekkana, joka elää miehensä tuloilla? Vai onko kysymysten taustalla halu saada syy lyödä hanskat tiskiin heti kättelyssä? Että saisi sanoa: ”tuohon minä en pysty enkä halua”.

Kysymyksiin huipentuu moni oravanpyörän hyppäämisen ongelmista. Käytämme paljon aikaa päämme ulkopuolisten asioiden tarkasteluun emmekä investoi päämme sisäpuoleen niin paljon. Emme vie omaa elämäämme eteenpäin, vaan katsomme itsestämme poispäin. Kuinka toiset pukeutuvat? Miltä he näyttävät? Miltä minä näytän? Mitä hän mahtaa tienata? Paljonko heillä mahtaa olla velkaa? Emme uskalla olla hiukan poikkeavia. Pelkäämme muutosta, odotamme sen huonontavan asioita, sen sijaan että toivoisimme muutosta ja odottaisimme sen parantavan asioita.

Yksityiskohtaisempia tulojani tiedusteleva on oikeilla jäljillä pohtiessaan raha-asioita, mutta valitettavasti minun tuloerittelyni ei häntä auttaisi. Erilaisia lähtökohtia ja elämäntilanteita on yhtä paljon kuin ihmisiä, ne eivät ole vertailukelpoisia. Silti usein vertaamme elämäämme toisiin, toisten sanomisiin ja esimerkiksi rahatilanteisiin, vaikka he elävät eri arvoin ja käsittein eikä meillä ole käsitystäkään mistä heidän elämässään on kyse.

Kuten olen Irti oravanpyörästä -kirjassani kertonut, tuloja tärkeämpää ovat pienet menot. Eikä taaskaan olennaista ole minun menoni, vaan lukijan itsensä menot. Kirjassa kerron miten palkka ja tulo voivat olla jotain muutakin kuin rahaa sekä Pienen ihmisen taloussuunnitelmasta, joka auttaa tietoisempaan taloudenhoitoon ja elämänhallintaan.

Oravanpyörästä hyppääminen tarkoittaa yhdelle eri asiaa kuin toiselle. Kyseessä on aina uniikki juttu. Toinen tarvitsee siihen paljon rahaa, toinen ei. Meillä jokaisella on omat erityiset kykymme, elämäntilanteemme, epävarmuuden sietokykymme, tarpeemme, halumme – ja rahankäsittelytaitomme. Joku ei pysty vastustamaan houkutuksia, toiselta itsehillintää löytyy paljon. Sitoutumisen aste ratkaisee. Kuinka paljon tahdot irti oravanpyörästä? Jollekin se on vain kiva ajatusleikki, toinen suuntaa siihen kaiken huomionsa. Yksi haluaa mukavuuksia, toinen tahtoo asketismia.

Vaatimustasomme ja ajatussolmumme tekevät meistä joskus sokeita. Eräs kirjani lukija kertoi haaveilevansa kasvimaasta oman kodin viereen kunnan joutomaalle. Kunta ei antanut siihen lupaa, mutta tarjosi viljelyspalstan paikkaa hiukan kauempaa. Se ei kelvannut. Hän halusi sen nimenomaan talonsa viereen. Toinen kauhistelee kovaa ruokalaskuaan, muttei yritäkään kasvattaa ruokaansa, vaan ajaa suuren suurta nurmikkoaan ruohonleikkurilla kesät pitkät.

Keskustelin erään ihmisen kanssa, joka halusi hypätä oravanpyörästä, mutta valitti rahapulaansa. Samaan aikaan hän harkitsee ulkomaanmatkaa: ”Olen ainoa meidän suvusta ja ystäväpiiristä, joka ei ole koskaan käynyt ulkomailla.” Kysyessäni mistä hän eniten elämässä nauttii, hän vastasi: ”siitä että saa olla kotona perheen kanssa takkatulen ääressä.”

Miksi näemme mieluummin asioita, joita meillä ei ole, kuin resursseja jotka meillä jo olisi? Elämän suuret ilot ja ”oravanpyörättömyys” ovat koko ajan käsillämme, eivätkä ne yleensä edes maksa mitään. Asenne ratkaisee. On tartuttava härkää sarvista ja lakattava olemasta oman elämänsä passiivinen sivustakatsoja.

Kuinka paljon haluan? Kuinka paljon tarvitsen? Tarpeet ovat suhteellisia. Mitkä ovat rahankäyttötapani? Olenko laiska, mukavuudenhaluinen ja kateellinen? Tyydynkö vähempään? Riitänkö itselleni, sanoivat muut mitä sanoivat? Voisivatko harrastukseni tuottaa rahaa, sen sijaan että ne veisivät sitä?

Hokkuspokkus-konsteja ei ole, on vain ajattelutavan muutoksia, tietoisuuden tiukkaa suuntaamista, itsekuria ja jokapäiväisiä valintoja.