Minulle
kerrottiin, että tapahtumassa haastatellaan mielenkiintoisia ihmisiä jotka
tekevät hienoja asioita ja näin rohkaisevat ihmisiä unelmoimaan ja tekemään
unelmistaan totta. Formaattina toimii "Entä jos.. (muuttaisin maalle ja
eläisin alle neljälläsadalla eurolla kuussa)?".
Hieno idea Dreamdo:n taustalla ja puhuisin mielelläni näistä asioista miten unelmista
voi tehdä totta, ainoa vaan, että kärsin tolkuttomasta esiintymisjännityksestä. Helsingin Design Week:in tapahtuma ei liene parhaimpia paikkoja harjoitella
siitä eroon pääsemistä.
En
tiedä miten tällainen omissa oloissaan viihtyvä, aikoinaan loppuun
palamisen aikana paniikkihäiriöistäkin kärsinyt ihminen saisi esiintymisvarmuutta.
Esiintyminen ei vain ole minun juttuni. Kaikki eivät ole samasta muotista – eikä
pidäkään olla. Luen parhaillaan Petri Tammisen Muita hyviä ominaisuuksia ja nauran ihan
hulluna hänen esiintymisjännitystä kuvaaville tarinoille. Kertakaikkisen osuvia. Kannattaa lukea.
Dreamdo:n
toimintaidea on hieno: auttaa ihmisiä unelmoimaan ja toimimaan
unelmiensa eteen. Liian paljon kuulemme negatiivista ja ikävää. Ahdistus ja
pelko passivoi. Unelmat on liian helppo ohittaa. Tarvitsemme enemmän toimintaa
unelmiemme eteen.
Kieltäydyin kohteliaasti esiintymästä, mutta en sulkenut takanani porttia. On mahdollista, että keksimme toisenlaisen tavan tehdä yhteistyötä.
On
vain uskottava unelmiinsa. Unelma sinänsä on jo toteutunut, että voin elää
maalla pikkumökissä ja silti tarvittaessa ihmiset löytävät minut ja
pyytävät esimerkiksi Helsinkiin. Olen vissiin tehnyt jotain oikein. ;D
Nyt kerron teille eräästä toteutuneesta unelmasta. Nimittäin tästä päivästä.
Heräsin
aamulla siihen, että orava repi pellavia talon seinästä. Nousin keittämään
kahvia. Laskiessani vettä hanasta katselin ikkunasta ulos. Terassin pöydällä
oli haukan sulka. Miten ihana enne! Tästä tulisi hyvä päivä! Otin kahvikuppini ja menin ulos katsomaan joko perhoset olisivat heränneet. Punahatuilla oli
mahdoton vilinä. Oli pakko hakea kamera.
 |
| Aika kukkahässäkkää mutta ainakin 11 perhosta mahtui samaan kuvaan. ;) |
Sitten
päätin kokeilla saisinko sudenkorentoja ikuistettua. (Se on tosi vaikeaa, ne on niin nopeita!)
Kuulin
Mustikkavuorelta haukan kimitystä, joten päätin muuttaa päivän suunnitelmiani
(kirjoittaa, nostaa valkosipuleja ja keittää mehua) ja lähteä katsomaan kuka metsässä ääntelee.
Keväällä
rannallamme pesi kurkipariskunta, jolla oli ensin kaksi poikasta mutta toiselle
tapahtui jotain. Viime viikolla ainokainen kurjenpoikanen oppi lentämään. Nyt matkalla metsään kurjet
lensivät minua kohti, ei poispäin minusta. (Tiesin, että se sulka lupasi
hyvää.)
 |
| Yksi unelma tietysti on, että joskus tulisin hyväksi valokuvaajaksi. :D Kurjenpoikanen viimeisenä, muttei vähäisimpänä. |
Menin
metsään, löysin mustatorvisieniä – ja nuolihaukat. Ne siellä ääntelivät. Koska olen niin erinomainen kuvaaja,
räpsin vaan onnessani menemään enkä yhtään muistanut katsella kameran asetuksia… Olin
sieniä kerätessäni painanut jotain ihme nappia ja kaikki meni sekaisin. Hih
hii!
 |
| Kun oikein kuvittelee, saattaa erottaa nuolilla merkityt nuolihaukanpoikaset. :D |
 |
| Voi mahdotonta... Tässä siis nuolihaukkaemot. |
Ei harmita, naurattaa vaan omat touhuilut. Muisto kahdesta emosta ja kahdesta nuolihaukanpoikasista säilyvät sielussani aina. Söin evääni kaatuneen puun rungolla ja hömötiaisen poikanen tuli ihan viereen katsomaan minua. Kävellessäni tietä pitkin kotiin näin korkealla taivaalla kaartelevan isomman haukan.
Minun
mittapuillani päivä oli täydellinen. Toteutunut unelma. Torvisienet ovat kuivumassa, päätin vielä hetken kirjoittaa. Aurinko laskee, nyt menen ulos odottamaan lepakoiden ilmestymistä illan hämärään.
Unelmilla
on taipumus toteutua, jos vain jaksamme uskoa niihin. Riittää, että tietää mitä
haluaa, silloin tie löytyy. Ei tarvitse tietää miten se löytyy. Se vain
löytyy. On uskomatonta kun pistää itsensä vastaanoton taajuudelle, alkaa vetää
puoleensa kaikkea sitä mitä tarvitsee.
**
PS. Olin juuri menossa ulos odottamaan lepakoita, kun... Ikonen ja Ansa (laulujoutsenet) poikasineen tulivat. :)
 |
| Mitä Ikonen edellä, sitä Ansa ja poikaset perässä. |