Oravanpyörästä
hypännyt törmää usein toisten mutta kun –syihin:
”Minäkin haaveilen hyppääväni oravanpyörästä…
mutta kun olen liian uupunut muuttaakseni
elämääni,
mutta kun sitten minulle ei kertyisi eläkettä,
mutta kun ne vaimo ja lapset…
Elämäntapamatkaaja
Päivi Kannisto kertoo kirjassaan Elämäni nomadina kuinka hän alkuun rohkaisi muita miettimään elämänvalintojaan,
mutta hänen intonsa laimeni, kun hän huomasi yritystensä johtavan psykologiseen
peliin. Päivi Kannisto kirjoittaa:
Transaktioanalyytikot Ian Stewart ja
Vann Joines ovat nimenneet sen kyllä-mutta –peliksi. Minun tehtäväni oli
keksitä pelissä keinoja, joilla keskustelukumppani voisi toteuttaa unelmansa ja
vastapuoli torppasi ehdotukseni järjestään kyllä-mutta –lauseella:
Talollinen: ”Voisinpa matkustaa. Kyllä
se olisi unelmaelämää.”
Nomadi: ”Mikset matkustaisi?”
Talollinen: ”Kyllähän minä sitä olen
miettinytkin, mutta kun muutimme juuri perheen kanssa tähän uuteen taloon ja
nyt on laina maksettavana.”
Nomadi: ”Jos myyt talon, saat hyvät
matkarahat. Ulkomailla elää halvemmalla.”
Talollinen: ”Niinhän se varmaan on,
mutta vaimo ja lapset eivät oikein lämpene ajatukselle. Lapsille kaverit ovat
niin tärkeitä puhumattakaan tutusta ja turvallisesta elinympäristöstä.
Jälkikasvu pakottaa konservatiivisuuteen.”
Peli jatkui samaan tapaan loputtomiin,
kunnes minulta loppuivat keinot tai kärsivällisyys. Silloin juttukumppani
saattoi vapautua syyllisyydestään ja todeta voitonriemuisesti: ”Minähän sanoin.
Ei se onnistu.”
***
Olen käynyt
lukuisia samankaltaisia keskusteluja. Kärsivällisyyteni ei ole kuitenkaan loppunut.
Toivon, että kokemuksistani on apua toisille, mahdollisesti vastaavanlaisessa tilanteessa
oleville. Elämänmuutos on helpompaa, kun näkee mutta kun -syiden taakse.
Toivoin aikoinani
kipeästi elämänmuutosta, silti pelasin ”mutta
kun” tai ”kyllä mutta”-peliä,
koska pelkäsin. En tiennyt mitä rupeaisin tekemään ”isona”. Pelkäsin, että muutoksen
myötä ihmiset luulisivat minun tulleen hulluksi. Koin, ettei minulla ollut
mihinkään aikaa, edes lepäämiseen, saati elämänmuutokseen. Pelkäsin, että mikään
ei menisi oikein. Keksin tuhat syytä miksi en voisi tehdä elämänmuutosta. Syyllistin
itseäni, pelkäsin olevani laiska ja itsekäs.
En tiennyt
mitä minun olisi pitänyt tehdä oravanpyörästä päästäkseni ja mitä se ”oravanpyörättömyys”
edes olisi, joten kaikki elämänmuutoksen eteen tehtävät ”uhraukset” tuntuivat
suhteettoman suurilta ja turhilta, kun ei voinut olla varmuutta kannattaisiko mikään.
Oli helpompi
takertua vanhaan, vaikka siinä oli paha olla. Ristiriitainen tilanne ahdisti. Vuosien
aikana olen tullut siihen tulokseen, että ahdistus tulee siitä, kun ei toteuta
haaveitaan, eikä uskalla valita sitä vaihtoehtoa, joka vaatii enemmän
rohkeutta.
Elämänmuutos
on helpompaa, kun ymmärtää, että valtaosa ihmisen toiminnan motiiveista
perustuu pelkoon. On kritiikin pelkoa, naurunalaiseksi joutumisen pelkoa,
ulkopuolelle jäämisen pelkoa ja tuntemattoman pelkoa. Pelkäämme torjuntaa,
häviämistä, hylkäämistä ja pimeää. Mitäpä me emme pelkäisi? Ihmiset ovat kaiken
lisäksi hanakoita arvostelemaan, joka ei tee asiaa yhtään helpommaksi.
Kun tiedostaa pelkonsa, on helpompi olla rohkea.
Kun tiedostaa pelkonsa, on helpompi olla rohkea.
- Seuraavan kerran, kun käytät ”mutta kun”-veruketta, mieti mitä pelkäät.
- Lakkaa kylvämästä itse-epäilyn siemeniä ja kastelemasta niitä. Kitke ne pois ja istuta rohkeuden kukkia tilalle.
- Lakkaa kuuntelemasta toisten arvostelua. Kyseessä on sinun elämäsi.
- Lakkaa hakkaamasta itseäsi lekalla päähän.
- Tee joka päivä jotain kivaa, joka houkuttelee iloista ja hyvää mieltä ja vahvistaa kulkemistasi oikeaan suuntaan.
- Anna ilon pulputa. Keskity näkemään asioiden hyvät puolet.
- Ajattele myönteisesti:Se tulee onnistumaan, koska…Voin tehdä sen, koska... Löydän aikaa, tekemällä näin… Mitä jos kaikki meneekin juuri niin kuin suunnittelin (tai vielä paremmin)? Se tulee olemaan upeaa!
Joka kerta, kun et seuraa sisäistä ääntäsi, tunnet energian vähenemisen, voiman katoamisen, koet tunteen henkisestä kuolemasta.Shakti Gawain