Hannu Järvinen on tehnyt vuosikymmenien aikana käsittämättömän
kovan työn petolintujen hyväksi. Esimerkiksi tuulihaukka oli 80-luvulla
harvalukuinen mutta Hannu on ripustanut yli 400 tuulihaukan pesäpönttöä
kahdeksaan Pirkanmaan kuntaan. Pelkästään Hämeenkyrössä on 90 pönttöä latojen seinille ripustettuina. Hannun vuosien uurastamisen ansiosta tuulihaukkakanta on vahvistunut.
 |
|
Taitava lekuttelija. Tuulihaukka käyttää nimensä mukaisesti
tuulta hyväkseen saalistaessaan. Tuulihaukka pysyy pitkiä aikoja paikoillaan ilmassa
zoomaillessaan alapuolellaan pellossa vipeltäviä myyriä. Hyvänä myyrävuonna saattaa
olla yli 300 myyrää hehtaarin alueella. Silloin tuulihaukat saavat paljon
poikasia. Huonona myyrävuonna, kuten nyt, poikasia syntyy vähemmän. Kasvimaamme
vieressä on hyvä myyräpaikka, koska siihen tuulihaukka pysähtyy aina lekuttelemaan.
|
Hannu Järvinen kertoi päiväpetolinnuista:
- kanahaukoista,
- hiirihaukoista,
- varpushaukoista,
- nuolihaukoista,
- mehiläishaukoista
- ruskosuohaukoista
- ja kalaan erikoistuneesta kalasääskestä.
- huuhkajista,
- viiru-,
- helmi-,
- varpus-,
- lehto- ja
- sarvipöllöstä.
Metsähakkuut ovat linnuille suuri uhka. Valokuvaesityksen
aikana Hannu joutui usein sanomaan, että tätäkään metsää (jossa linnut
vuosikausia pesivät) ei enää ole. Hannu on rakentanut useille lintulajeille
pönttöjä ja tekopesiä. Harvesterin kourissa silpoutunut pöllönpönttö ei ole
harvinainen näky. Kaiken lisäksi ladot joihin tuulihaukanpöntöt on
ripustettu alkavat käydä yhä harvinaisemmaksi, sillä latoja ei enää tarvita ja
lato on tuottamatonta maapinta-alaa.
Ruskosuohaukkakanta on kasvanut suhteellisen nopeasti. Muista
petolinnuista poiketen se ei pesi metsissä tai puissa vaan maassa vedenrajassa
korkeassa ruovikossa. 70-luvulla ruskosuohaukka oli harvinaisuus, jota käytiin
kauempaakin ihmettelemässä Lempäälän Ahtialanjärvellä. Nykyisin pesiviä pareja arvioidaan
olevan koko maassa 600-800. Hämeenkyrössä on ollut viitisen pesivää paria
vuosittain.
 |
|
Vahdinvaihto. Ruskosuohaukka on helppo tunnistaa lento/liitotyylistään. Se
kaartelee matalalla järvien ruovikkoisten rantojen yllä siivet V-asennossa.
|
Hannu kertoi mielenkiintoisen tarinan mehiläishaukoista,
jotka on nimetty Mikoksi ja Annikaksi. Vuonna 2011 hämeenkyröläiselle mehiläishaukkapariskunnalle
laitettiin satelliittilähettimet selkään. Sen perusteella nähtiin, että Mikko-mehiläishaukka
lähti syysmuutolle 30. elokuuta ja jatkoi matkaansa Italian ja Libyan kautta Kameruniin,
jossa se vietti talven. Annika-puoliso lähti Suomesta hiukan aikaisemmin 25. elokuuta
ja lensi Välimeren ja Mustameren kautta Kongon Demokraattiseen Tasavaltaan
lähelle Angolan rajaa. Toisin sanoen ne talvehtivat toisistaan yli tuhannen kilometrin
päässä. Huhtikuussa 2012 kumpikin haukoista lähti kotimatkalle
toisistaan tietämättä kahden päivän sisällä. Annika saapui vanhalle pesäpaikalle
Hämeenkyröön 24. toukokuuta ja kahden päivän kuluttua 26. toukokuuta Mikko saapui paikalle.
Kesän aikana ne kasvattivat poikaset maailmalle. Linnuilla on sellaisia kykyjä ja taitoja, joita ihminen voi
vain ihailla ja ihmetellä!
Mehiläishaukka on immuuni kimalaisten ja ampiaisten
pistoille. Haukat kuljettavat jaloissaan maasta kaivamiaan kimalaisten kennoja pesäpoikasille ruoaksi.
Emolinnut tuovat myös koivunlehtiä pesään pitääkseen sen puhtaana. Hannu Järvinen
kertoi, että kiivetessään pesäpuuhun rengastamaan poikasia pesät tuoksuvat hunajalle
ja saunavihdalle.
Annika ja Mikko ovat vielä
talvehtimisalueillaan mutta pian ne starttaavat Suomea kohti. Toivotaan, että ne selviävät raskaasta matkasta ja kun ne pääsevät perille, että niiden kotimetsä on edelleen pystyssä. TÄSTÄ linkistä löytyy lisää tietoa mehiläishaukkojen satelliittiseurannasta.
Koetetaan mekin jokainen
tahollamme lisätä petolintujen hyvinvointia vaalimalla ja puolustamalla lähiympäristöämme.
Kiitos Hannu Järviselle ja Vipu ry:lle mielenkiintoisen tapahtuman järjestämisestä!