Kysymys: Olen etsinyt tapoja elää toisin. Kirjasi (molemmat) ovat jääneet mieleeni ja olen mykistynyt rohkeudestasi. Sitä kuitenkin mietin, että jos ei ole taitoa kirjoittaa tai tehdä jotain muuta sellaista, mistä voisi saada satunnaisia tuloja, niin onko silloin ikuisesti oravanpyörän vanki? Itse en äkkiä keksi mitään, mistä saisin vähäisiäkään tuloja, jos jättäisin työelämän siinä muodossa kuin se nyt elämässäni esittäytyy. Olen normaalissa päivätyössä, alalla, jolle olen jostain syystä vain ajautunut. En ole kutsumusammatissani, enkä edes tiedä, mikä se voisi olla. Kuulisin mielelläni vinkkejä sinulta tähän. Aina kun luen ihmisten blogeja tms. missä kerrotaan elämän tahdin hidastamisesta yms. niin aina näillä ihmisillä on jokin taito, josta he siinä vaiheessa saavat elannon. Mitä tehdä, kun sellaista taitoa ei ole :(
Vastaus: Hei! Kiitos viestistäsi, Kiva, että olet lukenut kirjani ja kiitos luottamuksesta, että osaisin auttaa. Minä uskon, että jokaisella on oma ”kutsumuksensa”. Toisille se on selvempää kuin toisille. Omia taipumuksiaan ja elämäntehtäväänsä voi joutua joskus etsimään mutta se löytyy kyllä. Kukaan ei ole ”ikuisesti oravanpyörän vanki” ellei itse päätä niin. Jokaisen elämänkokemukset ovat erilaiset. Omannäköiset ratkaisut, kyvyt ja kutsumus löytyvät, kun alkaa uskoa itseensä ja kykyynsä oppia uusia taitoja.
Toivoisimme ratkaisujen löytyvän äkkiä ja helposti.
Valitettavan harvoin se niin tapahtuu. Muutokset vaativat useimmiten aikaa ja
energiaa. Kannattaa siis hankkiutua eroon asioista, jotka varastavat niitä.
Olen ollut joskus samantapaisessa tilanteessa. Olin
lohduton luullessani jääväni ikuisesti oravanpyörään. Muistan istuneeni puistonpenkillä
kirja, paperia ja kynä mukanani. Nautin auringon lämmöstä ihollani, puun
havinasta, lintujen laulusta ja hetkellisestä toimettomuudesta, mutta välillä huokasin
syvään ja murehdin mistä löydän ratkaisun elämälleni. Ystäväni äiti käveli ohi ja
jäi jutulle. Hänellä oli murhetta tyttärestään. Ajattelin, että jos minulla
olisi huolehtiva ja tukea antava äiti, ja kaikki ne mahdollisuudet, ammattitutkinnot
ja taidot, jotka ystävälläni oli, arvostaisin ja hyödyntäisin niitä ja tekisin
vaikka mitä. Ystävälläni oli kaikki mutta hän ei hyödyntänyt niitä. Minulla ei ollut
(mukamas) mitään.
Näin toisten taidot ja hukkaan heittämät mahdollisuudet, mutten
nähnyt omiani. (Veikkaan, että suojelusenkeli pilvenreunalla oppi kiroilemaan
katsellessaan sokeuttani: ”Sillä on ne kaikki jutut siinä jo nyt, ihan siinä
vieressään. Mitä se vielä tarvitsee?! Pahvi! Avaa silmäsi!”) Siksi meni vielä
muutama vuosi huokaillessa ja ahdistuessa.
Olemme omien ajatustemme tuloksia. Jos luulen, että en
osaa mitään, en osaakaan. Jos luulen olevani jumissa, olen. Jos uskon osaavani
ja oppivani asioita, opin. Jos uskon keksiväni ratkaisun, keksin. Olemme
magneetteja. Kannattaa miettiä, mitä asioita vetää puoleensa.
Vaikkei olisi kutsumusammatissaan, kannattaa nähdä työn
tuomat edut: säännölliset tulot, palkallinen kesäloma, ei tarvitse sietää taloudellista
epävarmuutta, saa kerrytettyä säästöjä jne. On turha ajatella, että elämä ”oravanpyörän
ulkopuolella” olisi vain onnea ja auvoa. Sellaista elämää ei olekaan ettei
vastoinkäymisiä tulisi. Räsymaton tummien raitojen ansiosta kirkkaat raidat
nousevat esiin.
Jos kuitenkin kaipaa kutsumusta, on mietittävä ja
tutkiskeltava sydäntään. Kukaan ei voi kertoa toiselle, mikä hänen
kutsumuksensa on. On itse mietittävä mikä on niin rakas (ja usein itsestään
selvä asia) ja lähellä, aivan vieressä, ettei sitä meinaa nähdä. Esimerkiksi jokin
erityisominaisuus, jonka on vaikeiden elämänkokemustensa ansiosta saavuttanut.
Meillä jokaisella on omat erikoislaatuiset taitomme,
kykymme ja vahvuutemme, jotka ovat kulkeneet mukanamme ehkä lapsuudesta asti. Mitkä
ovat sinulle tärkeitä arvoja? Mitä olet aina halunnut tehdä, mutta et ole
saanut aikaiseksi? Mikä tuo sinulle iloa ja suuren tyytyväisyyden tunteen? Milloin
menetät ajantajusi? Mitä tekisit, vaikkei sinulle maksettaisi siitä? Anna
kaikki liikenevä aikasi sellaisille asioille ja yhtäkkiä huomaat vetäväsi puoleesi
mitä kummallisimpia asioita ja ilon aiheita. Elämästä tulee paljon hauskempaa,
kun uskoo, että asiat järjestyvät.
Se, että ei osaa mitään, ei ole este. Kaikki on
opeteltavissa. Elämä on yhtä uuden oppimista. Oppiminen vie aikaa, mutta ihan
sama aika kuluu huokaillessa osaamattomuutta. Sitä paitsi uuden oppiminen on
ihanaa!
Yksi minun ”kutsumuksistani” (kutsumus voi olla myös
”omituisuus”) on laatia listoja, joten koostin vinkkilistan. Toivottavasti tästä
on apua! :)
- Elämän muuttaminen ja tahdin hidastaminen onnistuu juuri siinä tilanteessa missä nyt olet.
- Seuraa muutaman päivän tai viikon ajan mihin aikasi kuluu. Kuinka monta tuntia viikossa menee kaupoissa, tietokoneella, puhelimessa, television äärellä, laskuja maksellessa, pyörittäessä perheen arkea ja erilaisissa harrastuksissa. Teitkö asioita mielelläsi vai oliko jokin niistä vastenmielistä? Teitkö joitain asioita mukavuudenhalusta vai olitko tapojesi orja? Käytätkö aikaasi tehdessäsi itselle tärkeitä asioita vai oletko toisten johdateltavissa? Ovatko suorittamasi asiat harmoniassa arvojesi kanssa?
- Raivaa kiire ja aikavarkaat pois ja tee elämästäsi selkeämpää. Pyri olemaan johdonmukainen.
- Yksinkertaista. Esimerkiksi: Tee ostoslista. Käy kaupassa vain kerran viikossa. Sovi aikaraja, jonka vietät tietokoneen äärellä. Sulje puhelin ja televisio. Tee laskuista pienempiä. Tärkeintä on edelleenkin ne pienet menot, ei ne suuret tulot. Delegoi perheellesi vastuuta, sopikaa pelisäännöistä.
- Kun saat järjestettyä elämääsi aikaa, lepää. Ilman tunnontuskia. Väitän, että elämä on yhtä ylisuorittamista ja valtaosa ihmisistä on kroonisesti väsyneitä. Luovien ratkaisujen löytäminen on vaikeaa, jos on ylirasittunut.
- Älä ota syyllisyyttä toisten kommenteista, kun et olekaan enää käytettävissä joka asiaan.
- Älä keskity siihen mitä taitoja tai mahdollisuuksia toisilla on vaan mieti mitä sinulla on jo nyt ja mistä olet kiitollinen.
- Rohkaise itseäsi (ja toisia), älä lannista.
- Mitään ei synny väkisin, anna itsellesi aikaa. Ajattele inspiroivia asioita, ei negatiivisia asioita.
- Ota vastuuta elämästäsi. Mieti aina mitä voit itse tehdä elämäntilanteesi parantamiseksi. Kukaan muu sitä ei tule puolestasi tekemään.
- Kaikilla on joku elämäntehtävä, jokin omalaatuinen erityisominaisuus. Joskus olemme tukahduttaneet nämä ominaispiirteemme, koska esimerkiksi läheisemme eivät hyväksy niitä tai on kirjoittamattomia sääntöjä mitä ei mukamas saa tehdä. Millainen olisit, jos sinun ei tarvitsisi elää tiukasti ruodussa?
- Älä mieti mitä elämällä on sinulle annettavanaan vaan mieti mitä annettavaa sinulla on elämälle. Mitä kaikkea kivaa voisit tehdä juuri tänään jollekin läheisellesi? Ei tarvitse etsiä suurta elämäntarkoitusta, kun luo jokaiseen päiväänsä iloa.
- Mitä/mikä on vieressäsi ”puistonpenkillä”, kun rentoudut? Toisia ihmisiä, lemmikkejä, käsitöitä, kirjoja, ajatus taidosta jonka haluaisit oppia…
- Unohda itsesi. Lähde seikkailemaan. Erityisen ajankohtainen ja konkreettinen tapa unohtaa ajantaju on seurata lintujen kevätmuuttoa. (Ota yhteyttä paikalliseen lintutieteelliseen yhdistykseen ja kysy missä paikkakunnallasi on parhaimmat lintujen kevätmuuton tarkkailupaikat. Sitten hankkiudu sinne ja hurmioidu.)
- Tee jotain hassua ja ihanaa. Ole rohkeasti omaperäinen. Seuraa vaikka linnunsulkia, jos et muuta keksi, kunhan annat itsellesi sellaista ajateltavaa, josta saat toivoa ja iloa. Se auttaa näkemään laatikon ulkopuolelle.
- Tämä päivä on ratkaiseva, se luo tulevaisuutta. Tulevaa ei kannata kuitenkaan murehtia. Asioilla on nimittäin taipumus järjestyä.:)