Sivut

7. toukokuuta 2013

Pihapuumme kottaraiset


Kottaraiset rakentavat pesää käpytikan viime vuonna kovertamaan koloon.


Monet eivät pidä käpytikasta, koska se hakkaa linnunpönttöjä ja koettaa saada sieltä linnunpoikasia. Käpytikalla on kuitenkin äärimmäisen tärkeä tehtävänsä asuntotehtailijana eli kolojen valmistajana. Käpytikka kovertaa joka vuosi uuden kolon (tai useampia) ja vanha kolo jää silloin toisten kolopesijöiden kuten kottaraisten käyttöön ja ne voivat menestyä. (Eli käpytikalle ei saa olla vihainen. :)

Kottarainen on tavattoman hyvä matkija. Tämä yksilö laulaa/matkii nonstoppina naakkaa, töyhtöhyyppää, kurkea, laulurastasta ja välillä joitain tunnistamatonta piiskutusta. Ikinä ei voi olla varma onko kyseessä oikea naakka vai kottarainen. Iso-Britanniassa on kerrottu kottaraisen matkineen itkevän vauvan ääntä, jalkapallotuomarin pillin vihellystä (kuinkahan se vaikutti pelin lopputulokseen?) ja toisen maailmansodan aikaan jopa hurinaa pitäviä lentäviä V1-pommeja. Kottaraisen tiedetään matkivan myös muun muassa kännyköiden soittoääniä.
 
Nyt kävi koppikselle huonosti. Mutta kottaraiselle hyvin. Monet sekoittavat kottaraisen ja mustarastaan. Ne erottaa siitä, että kottarainen kävelee vuoroaskelin ja mustarastas pomppii tasajalkaa. Jos kottaraisen näkee lähempää, ei sitä voi sekoittaa mihinkään toiseen. On se niin erikoisen värinen.


Mitä kaikkea rakkaus teettää! (Tyttökottaraista varmaan naurattaa salaa. Noi miehet!)
Mitä ikinä teetkin, mihin sitten pyritkin elämän melskeissä, säilytä rauha sielussasi. Vaikkakin maailma on täynnä teeskentelyä, raadantaa ja särkyneitä unelmia, se on silti kaunis. Ole iloinen. Pyri kaikin voimin olemaan onnellinen. -Max Ehrmann-