Vastaus: Jaa-a, mitäpä noihin kysymyksiisi vastaisi? ”Jos olisit muuttanut yksin…” Jos-sanaan kiteytyy kaikki. Jos jos-sanaa ei olisi, lehmätkin lentäisivät.
Jos vastaan, että olisin viihtynyt ja pärjännyt, miten se vaikuttaisi sinun elämääsi? Jos vastaan, etten olisi viihtynyt enkä olisi pärjännyt, miten se vaikuttaisi sinun elämääsi? Minulla on oma kehityshistoriani, kestävyyskykyni, ominaisuuteni ja luonteenvahvuuteni ja -heikkouteni. Jokaisen elämä on erilainen. Elämät eivät ole vertailukelpoisia. Meidät opetetaan koulusta lähtien vertailemaan itseämme toisiin, vaikka kaikessa on kyse omasta kehittymisestämme, lähtökohdistamme ja mieltymyksistämme. Toiselle kaikki on mahdollista, toiselle kaikki on mahdotonta.
Jossittelut eivät vie eteenpäin. Emme voi tietää mitä menneisyydessäni olisi tapahtunut, jos olisin kääntynyt jostakin kadun kulmasta vasemmalle enkä oikealle. Minun menneisyyteni ja saavuttamani unelmat ovat minun. Sinulla on oma elämäsi ja unelmasi.
Kuinka paljon sinussa on sisua ja taistelutahtoa kovan paikan tullen? Sekin on suhteellista mikä on kova paikka tai vaikea hetki. Esimerkiksi yksinäisyyden sietäminen, putkirikko tai katon vuotaminen ovat toiselle hallittavissa. Toiselle ne voivat olla lamauttavia iskuja, jotka veisivät kaiken energian, katkaisisi kamelin selän ja pysäyttäisi kaiken. Moni asia riippuu elämäntilanteesta ja elämänasenteesta. Onko henkilö iloinen, ettei esimerkiksi vuotava putki ehtinyt tuhota koko talon alapohjaa vai itkeekö hän, että se on kamala vahinko, joka vie vararikkoon? Onko ihminen tottunut yksinäisyyteen ja pärjäämään? Onko hänellä hätätilanteessa sosiaalinen verkosto, johon turvautua vai onko hän totaalisen yksin? Mitkä ovat hänen resurssinsa ja selviytymiskeinonsa?
Kaikilla tilanne on erilainen, siksi itseään ei saisi ikinä verrata toisten tilanteisiin tai kuunnella toisten ”hyvää tarkoittavia neuvoja”. Näitäkään. :D Tietysti yhdessä miettiminen auttaa ratkaisemaan ongelmia, kunhan säilyttää oman harkintansa. Jos olisin noudattanut toisten antamia neuvoja, en olisi koskaan päässyt irti oravanpyörästä. Elämästä on tehtävä omannäköisensä.
Sinun on kysyttävä itseltäsi kuinka paljon haluat muuttaa maalle? Onko se palava tahto vai ohimenevä oikku? Jos ihminen tarvitsee jotain asiaa tarpeeksi, hän menee läpi harmaan kiven, vaikka kaikki menisi pieleen ja kaikki vakuuttaisivat, ettei se kannata. Kuinka voimakas on tahtosi? Vain sinä voit sen tietää.
Lisää kysymyksiä: Onko sinun ostettava ja omistettava puinen omakotitalo? Jos et osaa tehdä korjaushommia, oppisitko? Oletko valmis opettelemaan? Onko sinulla varaa ostaa korjauspalvelut? Pääsisitkö helpommalla, kun vuokraisit talon? Kun talossa tulee korjattavaa, soittaisit vain vuokranantajalle. Vuotava katto, rikkinäinen uuni, vesivahinko tms. olisivat hänen päänsärkynsä, ei sinun. Tällaisia sinun on kyseltävä itseltäsi. Pärjäisitkö yksin? Ystävystytkö helposti? Ehkä voisit asua kokeeksi vuokralla ennen oman talon ostamista, jotta voisit arvioida pärjäämistäsi.
Et ehkä pitänyt vastauksesta, koska se ei ollut yksiselitteinen. ;) Lisää mietittävää: Jos tietäisit vastauksen kysymyksiin, mitä tekisit? Mihin se johtaisi? Keinot löytyvät, kun tiedät mitä tahdot ja tiedät kuinka paljon tarvitset ja haluat sitä. Luo omat unelmasi ja omannäköisesi elämä. Vain sinä tiedät millaisia ne ovat.