Sivut

6. elokuuta 2013

Kiitos!

Pari viikkoa on vierähtänyt kirjan ilmestymisestä ja siitä saakka olen jotakuinkin nonstop vastaanottanut kirjatilauksia, pakannut kirjoja, tulostanut postin pakettitarroja ja kiikuttanut kirjoja postilaatikkoon. On harvoja yhtä palkitsevia hetkiä, kun monen vuoden työ on paketissa ja sitä saa jakaa maailmalle. Tähän monien vuosien työ on tähdännyt.

Haja-asutusalueella, jossa asiointimatka postiin on vähintään viisi kilometriä, voi niin sanotun noutomerkkipalvelun avulla (=oranssi heijastin postilaatikossa) lähettää postia omasta postilaatikosta. Postinjakaja ottaa postimerkillä varustetut kirjeet postilaatikosta mukaansa jakaessaan saapuvaa postia asiakkaalle. Mahtavaa palvelua.

Kesäkori on saanut uutta sisältöä.
Kirjatilauksia on tullut niin paljon, etteivät ne mahdu postilaatikkoon, joten olen viettänyt aamupäiväni pellon pientareella istuskellen, kirjoittaen, lukien, tai villiintyvää kasvimaata perkaen, odotellessani posteljoonia. Olen ymmärtänyt, että Itella tarkkailee palvelupisteidensä asiakasmääriä. Viime viikolla posteljooni sanoi minun olevan hänen postireittinsä merkittävin työllistäjä. Eli suuri kiitos teille kirjojeni tilaajat, te pidätte osaltanne meidän asiamiespostia pystyssä. :D

Olen aivan onnessani kirjan vastaanotosta. Kiitos kaikista onnitteluistanne, viesteistänne, kirjatilauksistanne ja palautteistanne! Olen vuodattanut täällä ilon kyyneleitä ja tuntenut pakahduttavaa onnea. Tuntuu tosi hyvältä ja kiitän teitä sydämeni pohjasta. Toisinnäkijän päiväkirjassa on kuulemma imua, joka johtaa kirjan ahmaisemiseen kerralla ja loppuu ihan liian pian. Tämä on parasta mitä kirjailijalle voi kertoa. En ole aiemmin täysin ymmärtänyt millainen merkitys blogillani on joillekin teistä. Kiitos sanoistanne! Koetan päivittää tätä blogia hitusen useammin ja toivon, että siitä on teille edelleen iloa, tukea ja hyötyä.

Olen oppinut viime kuukausina paljon uutta kirjan tekemisen vaiheista. Aiemmin riitti, että kirjoitin ja muokkasin käsikirjoitusta. Nyt vastaan kaikesta itse. Kirjani lukeneet tietävät millaisia kicksejä saan keksiessäni itselleni uuden tittelin. Tittelit ovat joillekin niin tärkeitä, että olen alkanut keksiä niitä lisää ihan huvin vuoksi. Uusin tittelini on kustantaja-kirjakauppias. (Kuulostaa kyllä pahaenteisen viralliselta. :O)

Kustantajan etuna on se, että sain päättää, että kirjaan ei tule irrallisia paperikansia (ne ovat epäkäytännöllisyytensä lisäksi aivan turhat) ja sain päättää paperin laadusta (FSC-sertifikaatti). Jotta paino pääsi kannen ja tekstin elementteihin käsiksi piti kirjasta ja kannesta saada taittotiedostot. En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi taittajan työtä.

Onneksi löysin Taikasipulin Silva Kärpänojan, joka huolehti kirjan graafisesta ilmeestä ja taitosta (mainos!). Silva kiinnitti huomiota typografiaan (kirjaintyypin kokoon, leveyteen, vahvuuteen ja kirjainväleihin), sivujen rytmitykseen (marginaaleihin, sisennyksiin, väliriveihin ja huolehti ettei sivuille tule orpo- ja leskirivejä), huolehti tavutukset, sivunumeroinnit ja sen, ettei kirjaan jää tyhjiä sivuja (sillä kirjan sivumäärä pitää aina olla kuulemma neljällä jaollinen). Hän kuvitti kirjaa sulka-aiheilla ja suunnitteli Kevinin ottamien kuvien perusteella kirjalle ulkoasun ja antoi kirjalle viime silauksen erilaisilla visuaalisilla elementeillä. Minua nauratti, kun Silva kertoi antaneensa Tirvan kylän mummojen testata leipätekstiä. Hyvin olivat yli 70-vuotiaatkin nähneet hämärässä kesäillassa sitä lukea.

Olen kiitollinen niin monille ihmisille, joita ilman kirjasta ei olisi tullut sellaista kuin mitä siitä tuli. Olen kiitollinen teille lukijoille, jotka teette kirjasta omalla tavallanne ainutlaatuisen: jokainen heijastaa kirjasta omia kokemuksiaan ja tekee kirjasta erilaisen. Kiitos, että olette jakaneet aikaa, ajatuksia ja tuntoja kanssani.

Nyt tämä kustantaja-kirjakauppias menee taas pellon pientareelle istumaan ja odottamaan posteljoonia. Miten hassun ristiriitaista on ensin pelätä onko kirjalla menekkiä ja sitten kohta jännittää loppuvatko kirjat kesken. (Ihmisellä pitää aina olla, mukamas, jotain murehdittavaa.)  ;)

Kirjoitin eräässä kirjoituksessani Amerikan ilmasta. Jokaisen lähettämäni kirjan mukana tulee aimo annos kiitollisuutta, iloa, onnea – ja Alhonlahden ilmaa. Muistakaa imaista syvään ja nuuskuttaa tarkkaan, kun avaatte kirjekuoren. :)