Ulkomailla Tampereella

Tämä on talveen varustautumisviikonloppu. Vielä ehtii istutella talvivalkosipuleita ja siirtää puita paremmille kasvupaikoille, tyhjentää ulkovessa ja haravoida puiden lehtiä kuivikkeeksi. Sitten kun kaikki lehdet ovat varisseet puista voi tyhjentää sadevesikourut. Sisällä talossa teen tilaa polttopuille ja ensi viikolla saapuvalle uudelle kirjalähetykselle.

Perjantaina oli asioidenhoitopäivä Tampereella. Suuntasin Hämeenkadulta kohti Metso-pääkirjastoa. Yllätyksekseni Hämeenpuiston oli vallannut ranskalainen tori. Melkein ensimmäisenä oikealla oli maustekauppiaan torikoju. Ostoslistallani oli fenkolia ja kurkumaa. Vilkaisin esillä olleita mausteita, ei näkynyt kaipaamiani. Kävelin eteenpäin ja pysähdyin huumaavaan etikkaiseen tuoksuun. Oliiveja! Niitä ei ollut listallani mutta jäin silti katselemaan kaikkia niitä kymmeniä eri laatuja. Oliivit ovat heikkouteni (mozzarellan ja aurinkokuivatun tomaatin lisäksi). Vesi herahti kielelleni, kun katselin mitä ranskalaiset myyjät laittoivat esille: kivellisiä ja kivettömiä oliiveja, mustia, vihreitä, valkosipulilla ja paprikalla, anjoviksella (yök), mantelilla, oreganolla ja sipulilla ja ties millä maustettuja herkkuja. Päätin sortua. Kävelin kojun edessä edestakaisin koettaen päättää mitä ostaisin. Minulle ei saisi olla liikaa vaihtoehtoja tai menen ihan päättämättömäksi.

Kun viimein sain päätökseni tehtyä (vihreitä, kivettömiä oreganolla ja basilikalla ja toiset chilillä), ranskalainen myyjä viittoili minut toisen myyjän pakeille, joka puhui englantia. Hän kertoi, että kassa ei ollut ihan vielä auki. Vastasin, ettei minulla ole kiire (ja ajattelin, että vielä ehtisin vaihtaa toisiin oliiveihin, jos haluaisin). Vieressäni seisoi suomalainen mies, joka ei ollut huomannut minua ja hän sanoi myyjälle englanniksi osoittaen minua, että hän oli sitten ensin. Sitten, mikä ihastuttavinta, mies jatkoi juttelemista minulle, mutta englanniksi! Minua hymyilytti niin. Oli ihanaa, että kaksi suomenkielistä jatkoi keskustelua englanniksi, vaikka olisimme voineet vaihtaa suomen kieleen. Sitten tajusin, että mies luuli minua ulkomaalaiseksi (joka minä kai käytännössä olenkin jos passia katsoo). Jossain vaiheessa keskustelua sekamelskainen amerikanenglantini suomenaksentilla alkoi antaa minua ilmi ja minusta tuntui, että mies katsoi minua sen näköisenä olenko lintu vai kala (kalat horoskoopiltani mutta lintu sielultani). Yhtä kaikki minulla oli verrattoman hauskaa ja olin iloinen, että olin päättänyt pysähtyä oliivikojulle.

Olin jo lähdössä torilta pois kohti kirjastoa, kun muistin ostoslistani ja päätin kiertää vielä maustekauppiaan kautta. Eihän kysyminen mitään maksaisi: ”You wouldn´t happen to have fennel, would you?”

Kyllä vain, fenkolia löytyi pienestä purkista isojen ja näyttävien purkkien vierestä. Suurenmoisen näköisiä isoja fenkolinsiemeniä, ah! Sitten kysyin: “Do you have ... ööö… I can´t remember just now what kurkuma is in english. It´s yellow and…”

Myyjättären kasvoille nousi riemastunut ilme: ”I know what kurkuma is!” Hän kertoi teettäneensä maustekylteistä käännökset suomenkielelle ja oppinut sen verran suomea. Niin hän nosti tiskin takaa keltaisen säkin, joka oli melkein tyhjä. Myyjä ravisti säkkiä hartaasti ja meitä nauratti, kun turmericia oli tasan 50 grammaa. Myyjä kysyi, että oliko sinulla tuollaiset ostokset oikein listallasi. Kyllä, miten sattuikin.

Hyvillä mielillä kävin kirjastossa ja koska aikaa oli, odottelin Keviniä, kävin moikkaamassa Aleksanterin kirkonpuiston valtavan kokoisia lehtikuusia. (Jos ikinä käytte Tampereella, käykää ehdottomasti ihastelemassa niitä! Suomessa harvoin näkee niin kauniita ja suuria puita. Muistaakseni yksi niistä lehtikuusista on Suomen suurin ja sen ympärysmitta on reilusti yli neljä metriä.)

Sitten Kevin jo soittikin ja kysyi missä olen ja missä nähtäisiin.

– Nähdään Kevät-suihkulähteen luona. Kerään odotellessani taskut täyteen tammenterhoja närhille ja oraville tuliaisiksi kaupungista ja puutarhaan istutettavaksi.
Niin tein ja kaupunkilaisilla oli hauskat ilmeet minut ohittaessaan, kun he yrittivät päätellä mitä minä sieltä kyykin ja hain.