Aamukahviseuralaiset

Juon aamukahvini ulkona ja seurailen samalla ympäröivää luontoa. Ensivilkaisulla on helppo ajatella, ettei ketään ole seuranani. Tähän tulokseen on helppo päätyä, jos on a) omissa ajatuksissaan b) aamupalaseuralaiset ovat hiljaa ja syövät.

Talon vieressä kasvava metsävaahtera näyttää autiolta. Joitain siemeniä on vielä jäljellä.

Mutta kun jättää päänsisäisen vuoropuhelun sivuun ja keskittyy katsomaan, sitä mitä katsoo, havaitsee paljon enemmän. 

 

Aivan sama kuva kuin yllä. Ainoastaan katsojan huomio on suuntautunut uudestaan. Kyllä siellä vaan jotkut luurailevat aamuhämärässä.

Oravalla on suu täynnä siemeniä. Pullukka orava maastoutuu hienosti samansävyisen kapean oksan taakse.

Punatulkku kääntelee taidokkaasti vaahteransiementä nokassaan ja mutustelee sen vaivatta nokassaan pienemmäksi.

Talitiainen joutuu tekemään enemmän työtä ja takomaan saadakseen siemenen syötyä.

Välillä pitää tarkastella ympäristöä, ettei näy vihollisia, mutta siemenestä pidetään koko ajan tiukasti kiinni.

Ympärillämme on koko ajan luonnoneläimiä, ne eivät vain aina pidä ääntä itsestään. Keskitä koko huomiosi luontoon ja ilahdut aina.