Toiveet toteutuvat taianomaisesti

Viime tiistaina pelastin kuusia lakoavan heinän alta. Niitin kasvimaan laidalla kasvavien kuusien ympärystää ja katselin samalla kohtia johon voisi istuttaa vielä puita. Mietin koskahan saisin aikaiseksi toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni. Olen 90-luvun alusta saakka unelmoinut, että voisin istuttaa tänne Alhonlahteen douglaskuusen.

Douglaskuuset ovat eräitä suurimmiksi kasvavia puita. Alkuperäisessä ympäristössään Länsi-Amerikan Brittiläisessä Kolumbiassa ne kasvavat jopa sata metriä korkeiksi. Lontoon Kew gardenissa on yli 60 metrinen douglaskuusi. Jos puu kasvaisi vaikkapa "vain" 30-metriseksi täällä kylmässä Suomessa olisi se silti suuri ja suurenmoinen. Olen nähnyt monet kerrat sieluni silmin miten kauniilta puu täällä kasvaessaan näyttäisi. 

Kun kävin Amerikassa, toin itselleni douglaskuusen siemeniä. Istutin ne ruukkuun silloisen kerrostaloyksiöni ikkunalaudalle. Siemenet eivät koskaan itäneet mutta haave jäi itämään. Muutama vuosi sitten näin douglaskuusen puutarhakaupassa. Puu oli kallis ja iso. Olisin joutunut kaivamaan valtaisan kuopan ja puun kuljetus olisi ollut ongelmallista. Puu jäi ostamatta, haave toteuttamatta.

Sain heinät niitetyksi ja kuuset pelastettua, lopetin työt, heitin viikatteen olalleni ja kävelin saunalle päin. Päätin lisätä douglaskuusen hankkimisen ja istuttamisen bucket list:illeni (lista asioista, jotka haluan tehdä ennen kuin kuolen).  Suunnittelin toteuttavani toiveeni pian, jotta ehtisin ihailla taimen kasvua suureksi puuksi.

Saunassa Kevin kertoi tulevasta kalareissustaan jonne hän lähtisi viikonlopuksi.

­ – Minulla on tiedossa sinulle sitten tuliaisia.

– Ihanko totta, mitä?

– Koeta arvata.

– Kalaa.

– Ei.

– Muovikassillinen tammenterhoja.

– Ei.

– Tammen taimia.

– Ei.

– Mikähän se voisi olla? Kerro ny!

– Haluatko sä varmasti tietää?

– Haluan, haluan. Sitten mulla on monta päivää aikaa hehkuttaa sitä.

– M:n isä on lukenut sun kirjasi ja haluaa lähettää sulle douglasinkuusia.

Mitä? Haukoin vähän aikaa henkeäni. Löyly taisi mennä päähän. Siitä ei ollut kymmentä minuuttia kun olin katsonut puulle sopivaa paikkaa ja esittänyt ilmoille hartaan toiveeni.

– Sanoitko kuusia? Monikossa?

– Joo, näin mä käsitin. M tuo ne sitten sinne kalastusmajalle.

Asiaa oli vaikea uskoa todeksi. Voi sitä hämmästyksen ja riemun määrää! Odotin malttamattomana viikonlopun ja niin kävi, että sunnuntaina pihassamme oli uudet ystävämme:  David ja Douglas. (David Douglas -niminen skotlantilainen luonnontutkija-tutkimusmatkailija toi puut ensimmäistä kertaa Eurooppaan.)  Toiveet toteutuvat taianomaisesti ja suurempina kuin osaamme kuvitellakaan, kannattaa siis miettiä tarkasti mitä toivoo.

KIITOS M:n isä! Teit minut todella onnelliseksi. (Mistä ihmeestä tiesit? ;)

Tervetuloa David ja Douglas!