Olen
vahtinut ajatuksiani, koska en ole halunnut pelkojen ja erilaisten ajatusten
kasata esteitä onneni tiellä. Olen lohduttanut muitakin: niin kauhealta kuin se
saattaa kuulostaa sairastuminen, avioero, työpaikan menetys, taloudelliset
vaikeudet saattavat olla parasta mitä elämässä on koskaan tapahtunut. Läheisen
kuolema voi auttaa meitä elämään enemmän. Vaikeudet ovat mahdollisuus uuteen. Heikkoudesta
kasvaa vahvuuden tunne. On kamalaa, että ikäviä asioita tapahtuu mutta on turha
jäädä niihin tunteisiin jumiin ja toivoa, että ”voi kun niin ei olisi
tapahtunut”. Tietyt asiat tapahtuvat. Se on ymmärrettävä ja hyväksyttävä, jotta
voi suunnata energiansa uuden luomiseen.
Silti ilmassa on ollut paljon negatiivisuutta. Se, että
olen kirjoittanut elämästäni kirjoja, on antanut joillekin oikeutuksen
arvostella persoonaani ja unelmiani. Jotkut ihmiset (joita kutsun
unelmanmurskaajiksi) vakuuttavat tarkoittavansa hyvää mutta väittävät, ettei
positiivisuuden voima riitä: ”Olet yltiöoptimisti, hihhuli, outolintu,
epärealistinen, maailma ei muutu...” On helppo kadottaa toiveikkuutensa, jos
uskoo negatiivisia ihmisiä. Silloin kannattaa muistaa amerikkalaisen
baseballpelaaja Babe Ruthin vastapainoinen näkemys: on vaikea lannistaa ihmistä joka ei koskaan anna periksi.
Tapahtui elämässä mitä tahansa meidän on aina motivoitava
ja ylitettävä itsemme. Elämä on lopultakin aika yksinkertaista mutta jostain
syystä me teemme siitä itsellemme tosi vaikeaa. Emme voi hallita toisten
ajatuksia, mutta omiamme voimme.
Pääsin ajatelmissani tähän asti ja totesin pistäväni
pisteen vastoinkäymisten syksylle ja unelmanmurskaajille. Päätin luottaa että
elämä kantaa, jälleen kerran tavalla tai toisella, kun luottaa ja lakkaa epäilemästä
ja murehtimasta. Asiat joihin kiinnitämme huomiota, kasvavat. Olivat ne negatiivisia
tai positiivisia. On siis jatkuvasti kiinnitettävä huomiota siihen mihin
huomionsa kiinnittää.
Elämä on kummallista ja mystistä. Se antaa välittömän
palautteen. Valitsin uskoa unelmiini ja positiivisuuden voimaan ja samassa sähköpostiini
alkoi tulla toivoa antavia viestejä (ks. alla eräs niistä). Kiitos! Ne ovat sinetöineet sieluuni
rauhan ja osoittaneet, että unelmiin kannattaa uskoa. Toiveeni ovat jo
toteutuneet. Pidetään hyvä kiertämässä!
***
”Tiedän, että saat paljon lukijapostia. Siitä huolimatta
haluan kiittää kirjoistasi ja siitä kaikesta mitä lukijoillesi kerrot ja
välität.
Kiitos siis siitä, että olet ja kirjoitat! Tässä joitain
konkreettisia asioita, joita kirjojen ja blogisi ansiosta syntyneet oivallukset
ovat saaneet elämässäni aikaan (joko suoraan tai välillisesti):
- Tajusin, että minun ei ole pakko asua omistusasunnossa.
Muutimme asumisoikeusasuntoon luonnonsuojelualueen viereen. Nyt olen velaton,
stressitön ja onnellinen.
- Tunnistan nyt ehkä kaksikymmentä lintulajia, kun
aiemmin tunnistin muutaman (tiedän, että Suomessa esiintyy useita satoja
lintulajeja, mutta hiljaa hyvää tulee:)). Hankin lintukirjan ja tutkin sitä.
Saan linnuista iloa.
- Löysin luonnon uudestaan. Käyn yksin tai lasten kanssa
päivittäin luonnossa pyöräilemässä tai kävelemässä. Enää en kuluta luonnossa
kaloreita tai kuuntele kuulokkeista musiikkia vaan tutkin ja tarkkailen
ympäristöäni ja nautin hiljaisuudesta ja luonnon äänistä.
- Poimin viime kesänä ensimmäistä kertaa koko talven
mustikat pakastimeen. Aiemmin poimin mustikat S-Marketin pakastehyllystä.
- Perustin mansikkamaan rivarin takapihalle (ekan kesän
saldo yksi mansikka:)) ja ensi kesänä aion perustaa ainakin perunamaan.
- Sain uuden ystävän ja luovuin useasta turhasta,
merkityksettömästä ”ystävyyssuhteesta.”
- Jäin kotiin hoitamaan nuorempaa lastani vaikka ihmiset
ympärilläni kehottivat minua laittamaan lapsen hoitoon ja palaamaan töihin
”ihmisten ilmoille.” Osapäiväisesti hoidossa oleva vanhempi lapseni siirtyi
keskustan ruuhkapäiväkodista idylliseen ekopäiväkotiin kotimme naapuriin, jossa
tehdään joka viikko metsäretki, kierrätetään ja opetetaan ympäristötietoutta.
Hän rakastaa olla ko. päiväkodissa ja olisi siellä mielellään useamminkin.
- Hyväksyin olevani epäsosiaalinen ja syrjäänvetäytyvä
eikä siinä ole mitään noloa.
- Olen alkanut huomattavasti vähemmän tehdä asioita vain
muita miellyttääkseni.
- Aloin taas kirjoittaa. Kahdeksasta neljään työskentely
vei kaikki mehut ja luovuuden. Illat makasin koomassa sohvalla ja mietin
yökaudet työasioita. Nyt pystyn taas antamaan tilaa luovuudelle.
- Tajusin, että nykyinen työni vie minulta hengen jos
jatkan sitä. Ymmärsin, että päivittäin kokemani hengenahdistus, rytmihäiriöt ja
unettomuus palaavat jos palaan samaan työhöni. Siis en palaa.
- Tajusin, että en tarvitse niin paljoa rahaa elääkseni.
Laskin perheemme menot oppiesi mukaisesti ja aloin karsia turhia kuluja.
- Siirryin luomuun (pyrin ostamaan luomuruokaa jo ennen
kirjojasi, mutta nyt olen siirtynyt myös luonnonkosmetiikkaan ja olen pitänyt
luomu -linjan silloinkin kun on ollut taloudellisesti tiukkaa).
- Olen miettinyt mikä elämässä on tärkeää ja sen myötä
olen parempi äiti lapsilleni. Elämme varsin kiireetöntä arkea ja heräämme joka
aamu ilman herätyskelloa. Teemme asioita yhdessä: ulkoilemme, pelaamme,
kokkaamme ja leivomme. Minua ei kiristä, kun en joudu juoksemaan oravanpyörässä
vaan saan olla lasteni kanssa.
- Lopetin narinan mieheni yritystoiminnasta. Aiemmin
minua kiristi, kun hän ei tienannut (muka) tarpeeksi. Nyt tajuan, että tehköön
mikä tekee hänet onnelliseksi. Kyllä me pärjäämme.
- Päätin olla hankkimatta joulukuusta.:)
Siispä, vielä kerran kiitos! Uskon, että sinulla on vielä
monta kirjaa kirjoitettavana meille cityurpoille. Jotta näkisimme kaiken sen
kauniin mikä on ihan edessämme.”