Huippuhetkiä luonnossa

Aina välillä joku kertoo lintujen ruokintapaikan lähistöltä löytyneen pikkulintujen sulkia tai nähneensä varpushaukan hyökänneen lintulaudan pikkulintujen kimppuun. Haukkoihin liitetään monesti negatiivisia ajatuksia: ”Pitikö sen mennä se niin ihana mustarastas syömään?”, ”Kamala, kun se pikkulintuja kiusaa! Miten sen voisi estää, ettei haukka tulisi pihapiiriin?” Mutta on positiivisestikin haukkoihin suhtautuvia ihmisiä: ”Eilen olin törmätä kanahaukkaan tai siis se oli lentää päin minua. Se huomasi minut vasta 10 metrin päässä ja oksat rytisivät sen kääntyessä sivuun. Oli huippuhetki!”

Haukan kohtaaminen luonnossa on todellakin huippuhetki. Ne ovat uljaita ja kiehtovia eläimiä, joilla on todella tärkeä tehtävänsä ekosysteemissä. Eläinten luokittelu ilkeiksi tai pahoiksi on ihmisten keksintöjä.  

Kerroin aiemmin sairastuneesta sinitiaisesta, jolta vietiin pähkinä. Pähkinän mukana toiseenkin sinitiaiseen saattoi tarttua sama tauti, joka leviäisi edelleen. Haukat huolehtivat elinvoimaisempien lintujen terveydestä saalistaessaan heikkoja ja sairastavia lintuja. Minä ajattelen, että haukat toteuttavat tavallaan armomurhia. Loukkaantuneet ja sairastavat linnut välttyvät haukan ansiosta pitkältä kärsimykseltä. 

Haukat eivät kiduta, kiusaa tai pitkitä saaliinsa kärsimyksiä tai saalista turhaan (kuten esimerkiksi vapaana kulkevat lemmikkikissat) vaan ne saalistavat mahdollisimman tehokkaasti. Ne päästävät saaliinsa päiviltä niin pian kuin pystyvät säästääkseen energiaa ja varjeltuakseen loukkaantumiselta. 

Eilen seurasin kuinka varpushaukka syöksyi ruusupensaaseen saaliin perässä (auts!). Hyökkäys ei onnistunut. Toivottavasti haukalle ei tullut paljon piikinpistoja. Sitten haukka lensi rannan lahoavan koivun oksalle tähyilemään. (Puolikuntoinen koivu on jokaisen linnun suosikkipuu.)

Haukoilla on rankat oltavat ravintopyramidin huipulla, ruoka on harvassa ja kovan työn takana. Pikkulinnuilla on hyvät varoitussysteemit. Eri lajien linnut ymmärtävät toistensa varoitushuudot ja niiden yllättäminen on vaikeaa. Petolintu joutuu tekemään monta (elintärkeää energiaa vievää) yritystä päivän mittaan ennen kuin se saa saaliin. Varsinkin talvisin kun valoisaa aikaa on vähän haukoilla on tekeminen, että ne saavat tarpeeksi ruokaa. Eräässä vaiheessa kesää haukkakoiraat saalistavat sekä naaraalle, poikasille että itselleen. Emolinnut ovat silloin ihan nääntyneen näköisiä.

 

Äkkiä ajattelisi, että haukat ahdistelevat toisia lintuja. Asetelma on kuitenkin toisinpäin. Muut linnut ahdistelevat haukkoja. Tässä kesien vakiopari: poikasilleen ruokaa etsivä ruskosuokoiras ja sen aikeet paljastava äänekäs seuralainen.

Mitä pikkulintu edellä sitä varislinnut perässä eli antavat porukalla kyytiä haukalle.

Pikkulintuja on sadoittain (tai tuhansittain) suhteessa yhteen haukkaan. Esimerkiksi talitiainen saattaa tehdä yhden kesän aikana kymmenen poikasta (kaksi poikuetta kesässä). Haukat eivät välttämättä edes pesi joinain kesinä huonojen olosuhteiden takia. Haukkojen poikasia on yleensä vain muutama (paitsi erityisen hyvinä ravintovuosina) ja niiden kasvatus vie emoilta koko kevään ja kesän. Silti poikasten kuolleisuus on ensimmäisinä vuosina suuri, kun ne opettelevat vaativaa saalistustekniikkaa eivätkä osaa varoa ihmisten aiheuttamia vaaratekijöitä (liikenne, tuhoutuvat elinpiirit, salametsästys jne.) 

Haukat ovat väärinymmärrettyjä lintuja. Ne ansaitsisivat ihailumme ja kunnioituksemme. Siksi kokosin tähän 20 mielenkiintoista asiaa haukoista.

1. Moni pitää pöllöistä niiden sympaattisen ulkonäön vuoksi. Haukat ovat samanlaisia petoja kuin pöllötkin, ekolokero vain on eri: pöllöt saalistavat pääosin yöllä, haukat päivällä. Haukkoja kutsutaan päiväpetolinnuiksi.
2. Suomessa yleisimmin esiintyvät päiväpetolinnut ovat varpushaukka, kanahaukka, hiirihaukka, mehiläishaukka ja haarahaukka, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, niittysuohaukka ja piekana, sääksi, meri- ja maakotka.  
3. Päiväpetolintuihin kuuluvat myös jalohaukat, jotka ovat aiemmin mainittuja sirompirakenteisia ja nopeampia liikkeissään: tuulihaukka, nuolihaukka, ampuhaukka, muuttohaukka ja tunturihaukka.

   

   Olen pieni mutta pippurinen - ja saakelin nopea - nuolihaukka.

4. Valtaosa haukkalajeista muuttaa talveksi pois, mutta varpus- ja kanahaukat (joskus hiirihaukat) jäävät Suomeen. Kylmyys ja lyhyt valoisa aika on niille haasteellista. Lintujen talviruokintapaikat lisäävät myös petolintujen selviytymismahdollisuuksia, kun ne tietävät varmuudella minne pikkulinnut päivisin kerääntyvät. 
5. Osa haukoista talvehtii Etelä-Euroopassa, osa jatkaa Afrikkaan asti. Muutto- ja talvehtimisalueilla on paljon vaaroja: haukkoja ammutaan ja pyydetään syötäväksi, kosteikkoja ja vesistöjä käytetään kasteluun ja lintujen talvehtimisalueet tuhoutuvat.  
6. Petolintuja vainotaan yhä myös Suomessa. Vuosittain tulee esille tapauksia lintujen ampumisista. Monet tapaukset eivät koskaan tule ilmi. 
7. Haukoilla on sama reviiri vuodesta toiseen mutta pesän paikka reviirin sisällä saattaa vaihdella. Talvisin haukat saattavat vaeltaa ruoan perässä laajemmallekin alueelle. 
8. Haukkojen pesämetsiä tuhoutuu metsänhakkuissa. Haukat ovat herkkiä häiriöille ja ne tarvitsevat riittävän suuria ja rauhallisia käsittelemättömiä metsiä. 
9. Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen julkaisema Petolinnut ja metsätalous –opas kertoo miten petolintuja voi huomioida metsänhakkuissa. 
10. Jalohaukan pesä voi olla esimerkiksi vanhan variksenpesän päällä tai ihmisen rakentamassa pöntössä. Isojen päiväpetolintujen on vaikea löytää Suomen metsistä enää tarpeeksi vankkoja ja vahvaoksaisia puita, jotka kestäisivät suuren pesän painon, joten lintuharrastajat ovat joutuneet rakentamaan linnuille tekopesiä.  
11. Sini- ja ruskosuohaukat pesivät muista haukoista poiketen maassa.
12. Monet haukkalajit pariutuvat eliniäksi. Lue tarina Mikko ja Annika -mehiläishaukkaparista.
13. Naarashaukka on suurempi kooltaan kuin koiras.
14. Keväisin haukat ovat äänekkäitä innostuessaan esittämään soidinlentoa. Haukat lentävät korkealle taivaalle äännellen samalla puolisolleen ja ne syöksyvät alas tehden mutkikkaita ja vauhdikkaita syöksyjä. Siipien täytyy olla tosi koetuksilla g-voimissa. 
15. Useat haukat ovat opportunisteja (opportunity = mahdollisuus) ja ne vaihtelevat ruokavaliotaan sen mukaan mihin tarjoutuu tilaisuus (myyrät, hiiret, sammakot, rotat, oravat, sisiliskot, linnut).
16. Haukoilla on äärimmäisen hyvä näkökyky. Ne näkevät jopa kolme kertaa kauemmas kuin ihmiset (siitä sanonta haukankatse).
17. Haukoilla on ultraviolettinäkö. Suomalainen dosentti Jussi Viitala työryhmineen oivalsi vasta joitain vuosia sitten, että tuulihaukka osaa paikallistaa myyrien reitit niiden jättämien hajuainejälkien perusteella, jotka näkyvät uv-valossa. Havainto oli maailmanlaajuisesti merkittävä.
18. Ennen valtio ja kunnat maksoivat haukoista tapporahaa, nyt niiden suojelusta maksetaan. 
19. Petolintujen palautuminen sukupuuton partaalta on esimerkki siitä miten luonto toipuu, jos ihminen vain antaa sille mahdollisuuden. 
20. Ymmärrämme ja tiedämme vieläkin varsin vähän eläinten elämästä, siksi meillä on suuri vastuu. Meidän täytyisi olla ymmärtäväisempiä ja varovaisempia kaikissa toimissamme. 

 Halutessasi tukea luonnonvaraisten eläinten puolesta tehtävää työtä KLIKKAA TÄSTÄ. 
 

Tässä ruskosuohaukkakoiras vie saalistamansa jyrsijän (rotta tai vesimyyrä) poikasilleen. Ensin se on syönyt vähän itse että taas jaksaa.