Varis on viestilintu

Viime viikolla kävi niin sanotusti tolkuton munkki. Olin pihatöissä nenä maahan suunnattuna, kun yhtäkkiä kuulin variksen varoittavan. Pysyin matalana ja nostin katseeni nähdäkseni mistä varis varoittaa. Haukoin henkeäni enkä tahtonut uskoa silmiäni. Äänetönnä majesteetillinen merikotka liiti parhaillaan talomme yli! 

Voi mikä lumottu hetki. Pysyin paikallani ja seurasin kotkan liitoa katseellani. Heti kun kotka katosi puiden taakse, hain kameran ja riensin rantatörmälle linnun perään mutta se meni jo parin kilometrin päässä lounaassa.

Ei haitannut ollenkaan. Olin yhtä hymyä, hihkuin ja riemuitsin. Kiitos variksen ymmärsin nostaa katseeni juuri oikealla hetkellä, muuten ainutlaatuinen havainto olisi jäänyt tekemättä. 

Jäin nojaamaan verstaan seinään ja seurasin lähipuihin kerääntyneitä variksia. Naapurireviirien varikset yhdistävät voimansa vaaran tullen. Taas varikset kävivät levottomaksi ja pitivät tavanomaista kovempaa ääntä. Ne näkivät jotain mitä minä en. Tähyilin ympärilleni.

Pohjoisesta tuli toinen kotka!

Ensimmäisen sekunnin kaksi en tahtonut ymmärtää mitä näen. Suljin nopeasti pois vaihtoehtoja ja todennäköisyyksiä: onko se harmaahaikara? Kurki? Ei, ne eivät ole täällä vielä.  Kyllä, se on kotka! Olin ihan täpinöissäni. Niin variksetkin.

Kevin on meidän kuvausvastaava eikä hän ollut kotona, joten minun ”kuvaustaidoilla” mentiin. En katsonut kameran asetuksia ollenkaan, räpsin vaan sokkona menemään ja laitoin välillä kameran kokonaan sivuun ihaillakseni kotkaa. Olin kyykyssä, jottei kaksijalkainen ihmisolemukseni säikyttäisi kotkaa pois.

Eikä kotka säikkynyt vaan jäi kaartelemaan yläpuolelleni.

Hyvin pian kotka katosi kaveriaan seuraten lounaaseen. Seurasin iltahämärään saakka variksia. Varikset olivat aivan selvästi innoissaan kotkan näkemisestä ja vaihtoivat tietoa tapahtuneesta. Jopa vastarannan varikset vastasivat huutoihin. Tieto kotkasta kiiri eteenpäin ja varikset purkivat jännitystään erilaisilla riemastuneen kuuloisilla huudoilla. Ehkä tapaus oli niillekin suhteellinen harvinainen? Ehkä vanhemmat ja viisaammat varikset opettivat nuorempiaan?

Kun varis raakkuu, sen silmän päälle tulee valkoinen vilkkuluomi. Pyrstö tasapainottaa ja antaa äänelle pontta. 

Toisinnäkijän päiväkirjassa kerron kuinka muutkin linnut, ja muutkin eläimet kuin linnut, ymmärtävät varisten kieltä. Laulujoutsen kohottaa päänsä, kun se kuulee sadan metrin päässä tietyllä tavalla ääntelevän variksen. Kauriit kuuntelevat varista alituisesti. Varis varoittaa ympäröivää luontoa ihmisestä, pöllöistä ja ketuista, ilmoittaa missä on ruokaa tarjolla tai jotain normaalista poikkeavaa. Kaikkien kannattaa kuunnella varista. Ihmistenkin.