Hyvän mielen tarinoita

Ajattelin kertoa teille muutamasta jutusta, joiden ajatteleminen tuo minulle usein tosi hyvän mielen.

Viime keväänä Meidänmetsään ilmestyi varpuspöllönpönttö (joka sopisi kyllä hyvin liito-oravanpöntöksikin.) Olin yllättynyt, mutta mielissäni, että joku oli sen sinne ripustanut ja arvuuttelin kuka ripustaja mahtoi olla. Sitten kevään arvuuttelin kuka pönttöön mahtaisi muuttaa. Minä kun olen sellainen, että vaikka haluaisin tietää kuka pesii missäkin, en ikinä tohdi häiritä lintuja. Pönttöjen avaaminen ei tulisi minulle mieleenkään. Kaikilla pitää olla kotirauha.  

Tuli kesä ja eräänä päivänä sain sähköpostia lintumiesystävältäni. Hän oli käynyt Meidänmetsässä ja kurkistanut pönttöön (hän on ammattilainen eikä pesintä häiriintynyt). Hän ei ollut ripustanut pönttöä mutta ajatteli ohimennen ilmoittaa (synkroniaa!), että varpuspöllönpöntössä asuivat nämä kaverit.

Peräti kahdeksan talitiaisen poikasta!

Tänä keväänä selvisi kuka pöntönripustaja oli ja hän ilmoitti, ettei pöntössä pesi tänäkään vuonna varpuspöllöä vaan todennäköisesti taas talitinttiperhe.

Kerran sain sähköpostia metsässäni käyneeltä lintubongarilta, joka kertoi nähneensä ja kuulleensa metsässämme idänuunilinnun ja pikkusiepon (harvalukuisia lajeja Suomessa). 

Minusta on niin mukavaa, kun ihmiset jakavat kokemaansa luonnon tuomaa iloa. Pieni, ikuiseksi ajoiksi suojeltu alue, tuottaa iloa kaikille lajeille – ei vain ihmislajille. Kuvittelen Meidänmetsänkin hykertelevän riemusta.

Vielä synkroniasta… muistatteko tämän jutun joutsenista ja synkroniasta?

Sain vähän aikaa sitten meiliä henkilöltä, jonka puoliso oli ollut VR:n liikenteenohjauksessa töissä ja pysäyttämässä tuolloin junaliikennettä! :D