Nyt on nähty, että pyrkimys jatkuvaan talouskasvuun ja kuluttamiseen ei luo
työllisyyttä vaan työttömyyttä, sosiaalista eriarvoisuutta ja on ekologisesti
kestämätöntä. Kulutusta
koetetaan saada nousuun, vaikka se ei ratkaise ympäristö- tai velkaongelmia. Poliittiset
päätökset ovat vieneet Suomea suuntaan, johon moni ei halua mennä. Moni kaipaa elämäänsä
kohtuutta, kiireettömyyttä ja onnellisuutta.
Hyvinvointivaltion tarkoituksena on ollut parantaa yhteiskuntaa ja
hyvinvoinnin edellytyksiä kuten terveyttä, koulutusta, demokratiaa ja
oikeudenmukaisuutta. Toimintaa on rahoitettu mm. korkealla verotuksella ja
valtion omaisuuden tuotoilla. Nyt vuoden ansioista lähemmäs puolet menee
veroihin ja veroluonteisiin maksuihin. Sekään ei ole riittänyt vaan valtio on
velkaantunut kestämättömällä tavalla ja kokoajan tulee uusia sääntöjä ja
pakkoja. Ruoan, asumisen ja energian hinnat ovat nousseet omistusten keskittyessä
muutamille suuryritykselle. Palveluita keskitetään
ja siirretään asutuksen ulkopuolisiin hehtaarihalleihin. Kansalaiset joutuvat
ajamaan pitkiä matkoja saadakseen mitä tahansa palveluja ja syntyy yhä enemmän
hiilijalanjälkeä, vaikka pyrkimyksen pitäisi olla kohti paikallistaloutta ja
joukkoliikennettä.
Teknologian
kehittyminen ja alemman hinta- ja elintason maat ovat vieneet suomalaisten
työpaikkoja. Noin 400 000 suomalaista on työttömänä, palvelujen laatu revitään jäljelle
jääneistä työntekijöistä. Silti työelämään pitäisi sitoutua entistä tiukemmin
ja eläkeikää nostetaan. Kaivos- ja ydinvoimateollisuus ja ulkomaiset yritykset
valloittavat maata. Koko taloussysteemi perustuu luonnonvaroille, mutta
luonnolle ei anneta mitään arvoa. Jos luonnon tarjoamille asioille
asetettaisiin hintalappu, olisimme lopullisesti konkurssissa. Arvomme ja toiveemme
paremmasta maailmasta ovat jatkuvassa ristiriidassa tehtyjen
päätösten kanssa. Elämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta, moni masentuu.
Tiedotusvälineissä
käsitellään hämmästyttävän vähän talouskasvuun pyrkimisen
vaikutuksia ja vallitsevaa elämäntapaa. Ehkä toimittajat eivät uskalla
kirjoittaa kriittisesti pelätessään työnsä puolesta. On mietittävä
mediakonsernin
etua eli mainostuloja ja myyntiä säilyttääkseen työpaikkansa.
Vapaaehtoisesti vähempään tyytyviä (nk.
downshiftaajia) ja ekologisempaan elämään pyrkiviä on syytetty elitismistä
ja kysytty miten hyvinvointiyhteiskunnan kävisi, jos kaikki hyppäisivät oravanpyörästä?
Siitä
tulisi sellainen yhteiskunta, jossa ihmiset tyytyisivät kohtuuteen. Milloin
säästäväisyydestä ja yritteliäisyydestä tuli pahe? Miten meidän käy, jos
jatkamme nykyistä rataa? Todellinen hyvinvointi syntyy siitä, kun säästää raha-
ja luonnonvaroja ja ymmärtää mitä ilmankin voi elää. Tarvitsemme entistä enemmän
ihmisiä, jotka ovat valmiita kyseenalaistamaan vallitsevia ajattelutapoja ja
tekemään omalla elämällään kokeiluja, muuten mikään ei muutu.
Jotta voimme luoda kestävän ja ekologisen
elämäntavan, joka ei perustu velkaan, meillä pitäisi olla tavoite ja visio
maailmasta, jonka haluamme luoda. Nyt Suomella ei sitä visiota ole. Omaksuessamme ekologisemman elämäntavan
oppisimme tyytymään kohtuuteen, jolloin työtä voitaisiin jakaa tasaisemmin ja
vapaa-aikaa olisi enemmän. Meillä olisi aikaa hoitaa asioita itse, elämänhallinta
ja onnellisuus lisääntyisivät, jolloin tarvitsisimme vähemmän verovaroin
ylläpidettäviä palveluja.
Voimme muuttaa kaikki aiemmat käyttäytymistapamme ja pyrkiä taloudelliseen,
ekologiseen ja sisäiseen tasapainoon ilman kulutuksen ja luonnonvarojen käytön lisäämistä,
kunhan vain tahdomme ja päätämme niin. Onneksi yksilön muuttuminen on mahdollista,
olipa yhteiskunta, jossa hän elää, millainen tahansa.