Viime joulukuussa sain ihailla huuhkajan aamuvierailua. Yritin silloin hahmottaa linnun kokoa ja vertasin sitä saman puun latvassa kesäisin istuvan tuulihaukan kokoon.
Kuusenlatva on tuulihaukan suosikkipaikka.
Aamulla kuuden nurkilla join kahvia tapani mukaan ulkona.
Metsästä kuului tuulihaukan kiikittävä ääni.
Haukka oli varmaan juuri herännyt ja se ilmoitteli
maailmalle ja toisille haukoille olemassaolostaan (tuulihaukat lähtevät pian
muuttomatkalle etelää kohti). Ääni voimistui ja tuulihaukka laskeutui kuusenlatvaan.
Tässä vielä huuhkajan kuva talvelta:
ja tässä tuulihaukka yhdeksän kuukautta myöhemmin samassa kuusessa:
Rakkaalla pihakuusella on monia tärkeitä tehtäviä, yksi monista on
tarjota tähystyspaikka linnuille.
Siellä se pikkuinen kuusenlatvassa tähyilee kun
tarkasti katsoo, vaikka se näyttää erehdyttävästi kuusenoksalta.