Joutsenenpoikaset ovat jo isoja

Heinäkuisesta joutsenpostauksesta on jo kolme kuukautta. Laulujoutsenille kuuluu hyvää. Kaikki neljä poikasta ovat menossa mukana. Lentoharjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja poikaset ovat melko harjaantuneita lentäjiä.

Syksyllä alkanut lintujen metsästys on aiheuttanut jokavuotiseen tapaan sen, että laulujoutsenet eivät vietä enää aikaa ruovikossa siten kuin kesällä. Emot ja poikaset seilaavat avovedessä edestakaisin, ääntelevät ja pitävät neuvonpitoa milloin startataan.

Harmaat poikaset saavat jo hiukan valkoista väriä. Yksi poikanen (neljäs vasemmalta) päättää vaihtaa suuntaa, toiset poikaset seuraavat ja niiden ääntely muuttuu.

Emotkin kääntyvät ja kaikkien ääntely voimistuu: "pup-pup-pup pup-pup-PUP! PUP!" = Lähdetäänkö?
(Tässä kohtaa sormeni kameran laukaisimella tärisee, kun en haluaisi myöhästyä lähdöstä... ja myöhästyn kuitenkin. ;)

Lähdetään! Läpä-läpä-läpä-läpätiläp!

Vaikka tämä näky toistuu päivittäin, se on aina yhtä kaunis. Seuraan joutsenia samaan aikaan tippa linssissä, iho kananlihalla ja rakastunut hymy huulillani kiitollisuutta tuntien. 

Joutsenet ovat täällä niin kauan kuin järvet pysyvät auki. Eräänä vuonna joutsenet lähtivät vasta tammikuussa. Kun ne lähtevät, alkaa talvi.