Linnunpönttöjen puhdistussessio menossa

Linnunpönttöjen puhdistaminen on mielenkiintoista. Silloin pääsee lintuja häiritsemättä tarkastelemaan kuinka niiden elämä on sujunut. Ikinä ei voi tietää mitä pöntöistä löytyy.

Aina toivoo, että näkisi tällaisen lopputuloksen. Rakennetun, tyhjän ja siistin pesän (tämä on tiaisen rakentama), jossa ei ole kuolleita lintuja tai kuoriutumattomia munia. Viime kesäkuussa oli viileä jakso, hyönteisravinto oli vähissä. Monet linnunpöntön putsaajat ovat löytäneet pöntöistä nälkään kuolleita poikueita. 

Olen putsannut tähän mennessä yli kaksikymmentä pikkulintujen linnunpönttöä ja löytänyt vain kaksi kuollutta talitiaisen poikasta. Minä jatkoin lintujen ruokintaa kun viime kesän ”takatalvi” tuli. Uskon, että se edesauttoi poikueiden selviytymistä. Aikuiset linnut saivat syödä tarjoamiani pähkinöitä ja siemeniä ja kerätä vähät löytämänsä hyönteiset poikasille. Ehkä pähkinät kelpasivat myös poikasille, kuka tietää.

Tämän pöntön suuaukko näytti oudolta. Sieltä hohti jotain valkoista. Pönttö auki ja tutkimaan tilannetta.

Linnunpöntön pohja on aukaistu, kuvassa pönttö on ylösalaisin. Siellä oli viimekesäinen ampiaispesä. Ampiaiset olivat kulkeneet pöntön aukosta sisään (kuvan ylälaidassa) ja rakentaneet komean luomuksen.

Pesä oli tiukasti kiinni pöntön seinissä ja lähti irti vain osissa. (Ampiaiset rakentavat joka vuosi uuden pesän, joten tuhoa ei tapahtunut.)

Sitten putsasin pöntön, jossa on joka vuosi pesinyt talitiainen. Nytkin pönttöä vartioi talitiaiskoiras. Se äänteli minulle, kun puhdistin pönttöä. Pöntöstä löytyi hiljattain kuollut sinitiainen. Sen alla oli talitiaisen viimevuotinen puhdas pesä. 

Tulkitsin tilanteen niin, että sinitiainen on tullut tutkimaan pönttöä ja talitiainen on puolustanut pesäänsä. On tullut tappelu, jonka seurauksena sinitiainen kuoli. Voin tietysti tulkita väärin ja sinitiainen on kuollut jonain pakkasyönä taudin heikentämänä, mutta se ei vain vaikuttanut siltä. Kolopuut ja kolot ovat huvenneet luonnosta ihmisten toimien vuoksi. Hyvistä pesäpaikoista on taisteltava.

Toisesta pöntöstä löytyi kuollut talitiainen. Se oli höyhenet pörhöllään sen näköinen, että luulen sen kuolleen johonkin sairauteen. Kuolleet eläimet voi lähettää Eviraan tutkittaviksi, mutta minä annan eläinten jäädä luontoon jonne ne kuuluvat eivätkä kalseaan laboratorioon.

Jottei stoori päättyisi alakuloisesti, tässä pari kuvaa sinitiaisperheen pöntöstä, josta kerroin TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. Pesintä oli onnistunut! Yhtään ei näy oranssia sulkia, ne ovat jossain pesän uumenissa, mutta käpytikan punertavia sulkia näkyi vähän (+ sammalta, hirvenkarvoja, Kevinin perhonsidontasulkia ym.).  

Sinitiaisen pesäaineiden alla talvehti tällaiset kaverit. Perhosentoukka ja ovatko nuo siiroja vai jonkun hyönteisen kotiloita? En tutkinut sen enempää vaan peittelin ne pesäaineilla, jotta ne saavat siellä rauhassa odotella kesää ja laitoin pöntön takaisin.
Sinitiainen (ehkä sama kuin viime vuonna?) tuli saman tien tutkimaan pöntön asemointia. (Totutut lentoradat muuttuivat varmaan joitain senttejä.) Se käy pöntöllä kymmeniä kertoja päivässä tarkistamassa tilannetta. Pesämestat on varattu ja tiukan vartioinnin alla, vaikka tintit eivät vielä pesiä rakennakaan.

Tiaiset nukkuvat pöntöissä talviöisin, joten kannattaa aina ripustaa putsaamansa pönttö heti takaisin, ettei joku tintti jää ilman vakinukkumapaikkaansa.

Aiemmat kirjoitukseni aiheesta:  

Onnellisuuden määrä on suoraan verrannollinen linnunpönttöjen määrään

Linnunpöntöt kuntoon!

Erään ampiaispesän kohtalo