Kevätjäillä tapahtunutta

Taas on luvassa näitä hämärähyssy-luomukuvia, kun photoshoppaus ei innosta. Sitä paitsi tämä on todellisuutta: Suomessa on oikeasti valtaosan vuodesta hämärää. (Ei siis mikään ihme, että täällä asuu niin hämärää/kummallista porukkaa, heh hee.)

Hämärässä tapahtuu kaikenlaista. Nämä kuvat ovat kolmen viikon takaa, kun järvessä oli vielä jää ja linnut odottivat rantojen aukeamista päästäkseen pesimään.

 Kurjet peseytyivät rantaruovikossa.

Harvemmin pääsee näkemään kurkia ja laulujoutsenia näin lähekkäin. Seurasin mielenkiinnolla kuinka isot linnut reagoivat toistensa läheisyyteen. Linnut olivat niin lähellä toisiaan, että minun oli vaikea saada ne mahtumaan samaan kuvaan/objektiiviin.

 Toinen kurki lähti kauemmas ruokailemaan ja napsimaan pieneliöitä lätäköistä. Toinen joutsenista oli väsynyt ja koetti nukkua. Puolisolla oli pesuhetki menossa. Kurjellakin taas.

 Välillä piti tuulettaa räpylää ja siiven alustaa. Joutsen viihtyi tässä asennossa minuuttikaupalla.

 Kurki sai höyhenpukunsa läpikäytyä.

Äkkisiltään saattaisi ajatella, että kurki uhkailee kun näkee sen siivet levitettynä, mutta ei. Se on vain siipien oikomista ja sulkien ravistamista takaisin oikeaan asentoon. Joutsenet pysyvät rauhallisina ja toinenkin joutsen asettuu makuulle.

Kurki otti vielä muutaman kävelyaskeleen lähemmäs, mutta linnut eivät olleet toisistaan moksiskaan. Oletan, että nämä linnut tuntevat toisensa hyvinkin, koska ne ovat jo vuosia pesineet samalla rannalla naapuruksina.

  Räpylän tuuletus jatkuu makuuasennossakin.

 Kurki ravisti taas siipiään järjestykseen. Nyt kurki oli sen verran lähellä, että joutsen kääntyi katsomaan onko kaikki OK. Toinen vain raottaa silmiään.

 Toinen joutsen ei kauaa malttanut makoilla vaan jatkoi siipien huoltotöitä.

Puoliso äänteli ja koukisteli kaulaansa yrittäen saada toisen liikkeelle, mutta toinen ei halunnut inahtaakaan. 

Käytyään siiven alusensakin läpi..

ei auttanut kuin odottaa puolison heräämistä ja ottaa itsekin nokoset sillä aikaa.

Ei ole ihme miksi joutsenia väsyttää. Ne ovat joutuneet tekemään kovasti työtä saadakseen edellisvuoden poikasensa ymmärtämään, että nyt ei enää pidetä yhtä.

Poikaset ovat olleet talven yli emojensa kanssa ja kaksi poikasta yrittää edelleen pysytellä emojen turvassa. Mutta enää ei auta. Vieroituksen on tapahduttava ja poikasten on viimein opittava tulemaan toimeen omillaan, vaikka siihen tarvittaisiin vähän rajumman näköisiä liikkeitä.  

Toinen poikasista ymmärtää lähteä mutta toinen ei tahdo uskoa. Kummasteleekohan se mikä emojen yhtäkkiä tuli?

Emot jäävät paikoilleen seisomaan siivet levitettynä matalaan ”pois”-uhkausasentoon, mutta poikanen ei ymmärrä.

 Tämä oikealla oleva poikanen on joku NÄISTÄ viime kesäisistä lutusista.

Emojen on taas lähdettävä juoksemaan jäätä pitkin ja antamaan poikaselle vähän vauhtia. Tätä showta jatkuu keväisin monta päivää.

Poikanen nousee siivilleen, muttei välttämättä lennä kuin hetkeksi viereiselle lahdelle, kokeillakseen paluuta emojen luo taas hetken kuluttua.

 Taas näitä loistavia suojavärejä. Ei voi kuin ihailla luonnon tarkoituksenmukaisuutta.

 

Sitten taas huudetaan voitonfanfaaria, kun reviiri on takaisin itsellä. Tällaiset edesottamukset kun toistuvat monta kertaa päivässä, päivästä toiseen, voi vähän väsyttääkin.

Järven jäät lähtivät ennätysaikaisin. Nyt kurjet ja laulujoutsenet ovat hautoneet jo toista viikkoa pesillään.