Roskien määrä: Jätesäkillinen ja kaksi muovipussia.
Loppumatkasta jätesäkki oli niin painava, että sen kantaminen oli vaikeaa ja
pelkäsin säkin repeävän.
Kuljettu matka: Viisi kilometriä eli kotoa Meidänmetsälle ja takaisin. Plus lisämatka,
kun kuljin siksakkia tienpientareelta alas ojaan ja takaisin. Rupeamaan meni kolme
tuntia (normaalisti edestakainen kävelyreissu metsään vie vajaan tunnin). Kävi ihan
urheilusta.
Yleisin roska: Tupakka-aski.
Surullisin roska: Erään kotitalouden roskapussi, jossa oli muiden
roskien muassa perintätoimiston karhukirjeet kahdelle perheen jäsenelle. Olen
joskus ajatellut, että jos löydän roskien joukosta roskaajan yhteystiedot,
palautan roskat hänen kotiovelleen. En tohtinut.
Kummallisin löytö: Turvavaljaat. Ensin luulin niitä koiran
valjaiksi, mutta niissä oli työturvallisuus- ja jousiheijastinmerkintä, joten
kai ne ihmiseltä olivat pudonneet.
Mietityttänein roska: Aurauskepit. Viiden kilometrin
matkalla keräsin 31 tien varteen singonnutta aurauskeppiä, joista valtaosa
katkenneita. Paljonko Suomessa on teitä ja aurausmerkkejä? Mahdetaanko muovikeppejä
kierrättää? Mitä oli ennen muovisia aurausmerkkejä?
 |
| En tiedä mitä näille olisi pitänyt tehdä, joten keräsin ne bussipysäkille ja toivon että Liikennevirasto ottaa ne jossain kohtaa talteen. |
Iloisin havainto: Tässä alhossa elävä kurkipariskunta oli ruokailemassa
pellolla aivan maantien varrella. Ne olivat juuri pakenemassa lähestyvää
hahmoani, kunnes sanoin taikasanat (joka on varmaan useimmiten toistamani lause
kotipihalla kävellessäni): ”Minä se vaan
oon.” Kotipihasta oli sille paikalle yli puoli kilometriä, mutta kurjet
tunnistivat minut ja ääneni eivätkä paenneet vaan jäivät pellolle ruokailemaan
ja tarkkailivat tien poskeen kumarteluani. Tuli riemullinen olo.
Ensihavainnot: Havaitsin ensimmäistä kertaa tänä vuonna peukaloisen ja leskenlehtiä tienvartta kulkiessani.
Myöhäisin/aikaisin (?) roska: Pirkkalan hampurilaisravintolasta
mukaan ostetut ateriat 17.12.2014 klo 03.15. Ruoat oli syöty matkalla ja saatu
ilmeisesti Meidänmetsän kohdalla
syötyä. Emmeet oli iloisesti ripoteltu pitkälle matkalle. Valtaosa oli onneksi
kompostoituvaa paperia (jotka työnsin heinän alle maatumaan), mutta pillejä ja
muovisia mukinkansia oli joka paikassa.
Hyödyllisin roska: Painava leka (voisikohan sillä takoa
järkeä päähän?).
Palkka: Hyvä mieli, siistimpi ympäristö, kunnon kohottaminen,
mukavia luontohavaintoja, maailmanparantamispohdiskeluja ja 1,95 e (13 x 0,15 e
pullopantti). Kun summan jakaa kolmen tunnin urakalla, tuntipalkka on melkein
yhtä hyvä kuin entisaikaan sairaanhoitajan hommissa (kun työn todellisen hinnan
laskee) eli 0.65 e/tunti puhtaana käteen. Pääsiäispyhälisille olisi päässyt,
jos kolme tölkkiä ei olisi rytistetty palautuskelvottomaan kuntoon. ;D
Haastan edelleen kaikki mukaan keräämään jätesäkillisen
roskia!
 |
| Tähän ei ihan jätesäkki riitä. |