Katsoin vuosia sitten dokumentin, jossa naisia pysäytettiin kadulla ja kysyttiin suostuisivatko he näyttämään mitä he kantavat käsilaukuissaan mukanaan. Laukuista nousi tuttia, lastenvaippaa, vaihtovaatteita, kirjoja ym. Monella oli jonkinlainen maskotti mukana, paljon oli laukun pohjalle unohtunutta. Oli yllättävää mitä kaikkea – ja kuinka paljon - käsilaukuista nousi. Ne olivat persoonallisia juttuja, jotka kertoivat hauskalla tavalla omistajastaan. (Sekin kertoo paljon mitä käsilaukusta ei löydy.)
Jokin tuossa jutussa kiehtoi ja olen usein miettinyt aihetta
jälkeenpäin. Joten nyt kun pääsin ”selfien” makuun (NOT!), päätin esitellä mitä
työhousujeni taskuista löytyy.
Lampsin yleensä tällaiset hiukan ylisuuret työhousut jalassa
pitkin pientareita. Hankin nämä housut kymmenisen vuotta sitten eikä heillä
ollut naisten kokoa. Vetoketju ei pysy enää kiinni ja sepalus täytyy muistaa
tarkistaa, jos ihmisiä ilmaantuu näköpiiriin. Polvien kohdalla on pehmusteet,
jotta pääsen vaivattomasti heittäytymään maahan tutkimaan kastematoja,
muurahaisia tai kitkemään jotain.
Taskuni olivat tällä kertaa melko tyhjät (housut olivat hiljattain
pesussa, jolloin tein raivausinventaarion). Taskuja on joka lähtöön, joka on toisaalta hyvä juttu,
toisaalta lastaan liikaa tavaraa mukaani.
- Moninkertainen määrä kyniä ja muistiinpanovälineitä. Kyniä on paljon, varmuuden vuoksi. Olisi kauhistuttavaa, että tulisi suurenmoinen heureka-idea tai lause mieleen ja juuri silloin kynästä loppuisi muste. Toimiva kynä on kaiken A ja O. Jos ei ole paperia, voi hätätilanteessa kirjoittaa iholle. (No, missä ne ideat ja lauseet viipyvät?)
- Hyvin tärkeä työkalu on kitkentärauta. En käytä sitä vain kitkemiseen, vaan sillä voi kaivaa esiin vaikkapa perunoita tai valkosipuleita (jos en jaksa hakea 70 m päässä rannalla lojuvaa talikkoa tms.). Tai pelastan kastematoja kuivuudelta ja kaivan niille syvän kuopan kosteampaan maahan ynnä muuta tärkeää.
- Hiomakiven pala, jolla saa viikatteen tai puukon teräväksi. Eli ei saa, mutta ainahan voi yrittää. En ole vieläkään oppinut teroittamaan työkalujani kunnolla.
- Oksasakset. Uskomattoman monikäyttöinen työkalu. Ei ikinä uskoisi mitä kaikkea näillä voi tehdä.
- Härkäpavun, tammen ja kuminan siemeniä. Näitä voi tuikkia sinne tänne sopiviin kohtiin.
- Juolavehnän siemeniä. Katkon ja kerään nämä (ja lupiinin siemenet) takataskuuni ja poltan kiukaan pesässä.
- Ruusunnuppu ja risu. Ei tietoa mistä nämä ovat taskuuni tulleet.
- Ulu eli inuittinaisen yleisveitsi/puukko (toimii minulla nykyisin myös avaimenperänä), joka on lahja Alaskasta. Inuittinaiset käyttävät ulua mm. nahkojen parkitsemiseen, ruoan pilkkomiseen ja hiusten leikkaamiseen. Kadotin ulun joitain vuosia sitten sieniretkeltä tullessani. Löysin sen myöhemmin postilaatikostani. En tiedä kuka sen löysi ja mistä hän tiesi, että puukko oli tipahtanut minulta, mutta ISO KIITOS, jos satut lukemaan tätä. Et arvaa kuinka iloiseksi minut teit, olen ajatellut sinua usein kiitollisuudella.
- (Entä mitä taskuistani ei löytynyt? Puhelinta.)