Sain nimimerkiltä luvan
julkaista tämän lukijakirjeen. Uskon, että moni voi samaistua näihin tunteisiin
ja saada lohtua. Kirjoittaminen (ja lukeminen) on aina terapeuttista ja
voimauttavaa eikä ikinä tiedä mihin kirjoittaminen, teksti tai jokin oivallus voi johtaa.
**** "Hei, näin sinua koskevan kirjoituksen Voi Hyvin -lehden numerossa 6/2015. Ostin irtonumeron, koska kannen otsikko herätti mielenkiintoni - "Elämänmuutos vaatii itsekuria ja laskutaitoa" (ymmärtääkseni liittyi tekstiisi). Sitä kautta etsin blogisi myös täältä ja kas kummaa, olihan kirjasikin jo tuttuja ennestään!
Ajatusmaailmasi ja kokemuksesi kiehtovat, koska olen itse (olen 30 v.) kokenut nyt jonkinasteisen uupumuksen, en tosin ole ollut sairaanhoitoalalla, mutta kiltteyden ja vaatimusten pyörittämänä ja arvomaailmojen sekamelskassa yrittänyt löytää oman äänen sieltä jostain - ja prosessi alkoi rankasti, mutta tuntuu etenevän (huh, onneksi!) kohti oman näköistä elämää.Vaatii itseltä hyvin paljon rohkeutta, kun on ollut aina äärettömän vastuuntuntoinen kiltti perfektionistityttö, joka miettii aina mitä muut ajattelevat, vaikka oman kropan rajat ovat alkaneet jo hälyttää vuosia muun muassa kovan tahdin ja rankkojen elämänkokemusten vuoksi.("mutta eiväthän ne saa vaikuttaa! Tulee olla kova, pärjäävä ja katsoa eteenpäin – ts. Supernainen! Sitten pärjää! Koitapa nyt, eikö niin, olehan järkevä! Ei ei noin, ei niin voi tehdä, kuulepa nyt.." "Ootsä joku kapinallinen vai?" "Mä en enää tunne sua!" - kaikki nämä kommentit vain siitä, kun yrittää epätoivoisesti saada muut ymmärtämään, että nyt alkaa olla rajat ylitetty, ja koitan par aikaa tunnistaa mistä se johtuu ja mitä voin tehdä sen hyväksi. Se kaikki näkyy mm tahdin hidastamisena ja jo siihen reagoidaan. Voinpa vain todeta ja pyöritellä silmiä sekä todeta ääneen, että "Huh huh!")
Kirjoittaminen on myös minulle henkireikä, mutta siitäkin voi saada stressin aikaiseksi, kuten mistä tahansa asiasta. Pehmeät arvot tuovat onnea, en enää ymmärrä kovia ihmisiä jotka surffaavat jossain aallon huipulla, koittavat tasapainotella, kunnes sieltä yleensä myös kyllä jossain vaiheessa tipahtavat, mutta saavat voimaa siitä kun ympäristö ihailee ja taputtaa - bravo! (ps, yritin olla tällainen surffaaja tehokkaassa jakussani - ja ihailin sellaisia naisia, jotka pystyvät kaikkeen. Supereita!)
Tyynemmillä vesillä pitkähiuksinen huivipäinen soutaja taas nauttii turkoosin värisestä taivaasta ja hiljaisuudesta sekä lipuu hiljalleen eteenpäin... Ah, onnea!
Heittäydyinpäs vallan runolliseksi.
Hiljentyminen on mahtavaa ja se, että kuulee vihdoin omat ajatukset kaiken sen hälinän keskeltä. Luotan siihen - vaikka välillä vaikeaa onkin - oppia kuuntelemaan mitä siellä kiltin tytön mielen sopukoissa oikein on, kuka olen, mitä haluan ja mitä jaksan - sekä opettelen laittamaan rajoja. Ehkä olen joidenkin mielestä sellainen erityisherkkä HSP. Pitäähän minua sen kautta ymmärtää. Tai ainakin "vähän taiteellinen". Tai ainakin pelkästään se herkkä. Ja filosofi ja syvällinen. ("voi kun se lopettas sen ja rupeais normaaliksi, tekis ja olis niin kuin kaikki muutkin")
Ehkäpä hankin Irti oravanpyörästä -kirjan uudelleen luettavaksi.
*Suluissa olevat ovat muiden heittämiä kommentteja ja letkautuksia. Ymmärsit varmasti sen. Mutta selitinpä vielä vain.
Aurinkoista, metsän- ja nuotion (tai puusaunan) -savun tuoksuista päivää sinulle.
T. Aivan tavallisen oloinen tyttö :)
Tämä teksti vain soljui sormistani ja olen hereillä aikaisin aamusta. Pitäähän sitä funtsia rauhassa kaikenlaista." ****
