Maan uumenista

Tästä tulee taas sarjassamme ehkä omituisia (?) blogipostauksia, mutta sou vat. :D

P. kysyy miltä härkäpavut näyttävät ja tässä on niistä muutama valokuva malliksi. (Maatiaishärkäpavut ovat violetteja palon sisältä.) Härkäpapu on tosi kiva ja helppo kasvatettava. Se on kuin luotu Suomen oloihin, härkäpapu nimittäin kestää useamman asteen pakkasen (sekä keväällä että syksyllä) ja se sitoo ilmakehästä typpeä (= lannoite) juuristonsa typpinystyröihin maaperään eli vahvistaa maata.

Härkäpavulla on ihanan pehmeän samettinen sisus, joka pitää sisällään valtavan eli härän kokoiset pavut. Papuja on kyllä keiteltävä sitten hyvän aikaa (about tunnin) ennen kuin ne ovat syömäkelpoisia. Yleensä kuivaan papuja varastoon tai sitten teen omia ohituksia (kun en mitenkään rakasta ruoanlaittoa) eli keitän valtavan kattilallisen papuja, maustan ne (suolaa, mustaapippuria, valkosipulia ja sitruunaa) sitten soseutan koko höskän ja pakastan litteinä erinä, josta on helppo murtaa paloja ruoanlaittoon tai levitteeksi leivän päälle. (Gourmet-kokit saa pyörtyä, hyvää on!)

Talikoin kasvimaata pari päivää sitten talvivalkosipulin istutuksia varten ja mitä muuta maan uumenista löytyi kuin härkäpapua?

Kadotin 6-7 vuotta sitten hyvän keittiöveitsen. Se harmitti, kun se oli näppärä käteen istuva veitsi, jolla oli tosi kiva kuoria hedelmiä ja vihanneksia. Etsin sitä keittiöstä joka paikasta aikani ja sitten oletin, että se on joutunut vahingossa vihannesten kuorien kanssa kompostiin. Oletin edelleen löytäväni sen seuraavana vuonna kompostista. Vaan enpä löytänyt, joten ajattelin veitsen kadonneen lopullisesti. 

Vaan nytpä se tuli kasvimaalla vastaan! Se on siis varmaan kompostin kautta pyörähtänyt sinne, mutta en ole erottanut sitä kompostin seasta. (Tai epätodennäköisempi vaihtoehto on, että olen perannut esimerkiksi porkkanoita suoraan pellolla ja unohtanut puukon sinne.)

Oli miten oli, veitsi oli mennyt 6-7 vuodessa aika huonoon happeen. Yläpuolella on samanlainen mutta vähän isompi veitsi. Veitsen puuosat olivat maatuneet jo kokonaan ja varren ruuvit olivat haperoituneet.

Rapsutin puukkoa vähän puhtaammaksi, jospa siitä saisin vielä kelpo pelin, mutta ei. Metallinkeräykseen tai seinälle rustiikkiseksi koristeeksi.

Paljon paremmin oli säilynyt tällainen pullonkorkki, jonka löysin eilen illalla, kun haravoin verstaan vierestä haavanlehtiä huussikuivikkeeksi. Miten nelisenkymmentä vuotta vanha kaljapullonkorkki voi säilyä näin? (Metalleja ja laseja jemmattiin siihen aikaan talojen alle.) No, lukeehan korkissa, että ”Takuukorkki”. Korkin lipakkeessa lukee myös ”Vedä yli”. Juu, muistan... aika moni lapsuuteni aikuinen teki työtä käskettyä ja todellakin veti yli.   ;)