Älä jää odottamaan, että joku muu tekee jotain

Pihtiputaalla sähkölinjoihin lentäneen kattohaikaran kuolema on saanut paljon julkisuutta.  

 

Kattohaikara, vaan ei Joppe Pihtiputaalta.

Julkisuutta tuli, koska kyseessä on kattohaikara, joka on Suomen oloissa harvinainen. Lintuja lentää kuitenkin jatkuvasti päin sähkölinjoja. Meidän ihmisten vastuulla on huolehtia, ettei tällaisia turhia lintukuolemia tulisi.

Minä seurasin aikani lähietäisyydeltä kuinka linnut olivat vähän väliä törmätä sähkölinjoihin sen jälkeen kun lähialueen rannalta oli raivattu puut. Aiemmin rannan lepät ja pajut ym. olivat tavallaan ”taivaan ja järven välissä” jota vasten sähkölinjat näkyivät lintujen silmiin. Kun rannalle ei jäänyt puun puuta pystyyn, linjat ”katosivat” näkyvistä vettä vasten. Kurjet, haukat, joutsenet ja muut linnut tekivät ”läheltä piti” -väistöjä ja minä kiljuin ja pelkäsin. 

Ruskosuohaukka väistää sähkölinjoja. Järvi jää oikealle. Vettä vasten linjat eivät näy. Minä otin kuvaa metsää vasten, joten linjat näkyvät.

Tässä sama kohta eri suunnalta ”lintujen silmin” katsottuna. Sähkötolppa näkyy, mutta kolminkertaisia johtoja ei.

Miten tällaista annetaan tapahtua, kauhistelin. Miksei kukaan tee mitään, raivosin. Sitten tajusin, etteivät sähköyhtiön ihmiset ole ajatustenlukijoita eivätkä tiedä linjojen muuttuneen vaarallisiksi puidenraivausten takia. Puidenraivaaja taas ei varmaan osannut kuvitellakaan, että puiden katoaminen aiheuttaisi tällaisia tilanteita. Eikä kukaan muu varmaan seurannut lintujen koukkailuja kuin minä. 

Tajusin, että vastuu oli minulla, vaikka minulla ei ollut osuutta eikä arpaa muuttuneeseen tilanteeseen. 

Laulujoutsenen poikaset (=harmahtava väritys) keulivat ja koukkivat linjojen yli.

Hirvitti vähän ottaa yhteyttä sähköyhtiöön. Kuvittelin, että kai ne ottaa viestin vastaan eikä tee mitään. Tai marmattavat minulle jotain ja ovat pahalla päällä, kun joku ”epätoivoinen lintujen ystävä yrittää saada lintupalloja johtoihin, joo-joo”.

Rohkaisin mieleni ja lähetin kumminkin viestin sähköyhtiöön. Ajattelin ettei tässä voi mitään hävitäkään. Jos he sanovat ei, tilanne on ihan sama kuin silläkin hetkellä. Kuinka väärässä olin!

Sähköyhtiö kiitti arvokkaasta tiedosta eikä mennyt kuin tovi kun sähköasentajat olivat asentamassa punaisia varoituspallukoita johtoihin. Olipa ihana yllätys! 

Varoituspallukoita asennetaan sähköjohtoihin ympäri vuoden, joten ilmoituksen vaarallisesta paikasta voi tehdä vaikka heti (jos on esim. kesällä huomannut sellaisen paikan), ei kannata eikä tarvitse odotella muuttolintujen paluuta. Talvilinnuillemmekin linjat ovat riski, vaikkemme itse olisi ulkona tilannetta näkemässä. 

Huh huh. Kiitos näiden asentamisesta!

Tarinan opetus: Ei kannata jäädä odottamaan, että joku muu tekee jotain. Aina on otettava peili käteen ja mietittävä voisinko minä tehdä jotain. Vastuu luonnosta on meillä jokaisella. Ilmoituksen vaarallisista sähköjohdoista voi tehdä hetkessä netin kautta. Näin sähköyhtiöt saavat ihmisiltä tärkeää tietoa lintujen lentoreiteistä ja yhtiöt huomaavat, että ihmiset arvostavat sähköyhtiöitä jotka tekevät luonnolle hyviä päätöksiä.   

Opetus 2: Älä raivaa rantaasi, ainakaan missään tapauksessa kokonaan. Aina pitää jättää suojapuustoa ja ”maisemapuita ja -pensaita”. Niillä ja rannan vaihettumisvyöhykkeen kasvillisuudella on elintärkeä merkitys luonnon kiertokulussa monista muustakin syistä kuin ”sähköjohtojen paljastajana”.