ja
”Mökillä meillä on paljon vanhoja ja uusia linnunpönttöjä. Kaikki tosi korkealla puissa. En tiedä onko niitä ikinä puhdistettu. Pesivätkö linnut siis pönttöihin, joissa on aiempien vuosien jämiä...etenkin jos on jäänyt munia tai poikasenraatoja? Kuulostaa pahalta...mutta kuulostaako linnuista? Ja miten usein pönttöjä pitäisi putsata, joka vuosi?”
Vastaus:
Kiitos kysymyksistä. Koetanpa osata vastata parhaan tietoni mukaan.
 |
|
Täytyy tähän väliin ilmoittaa,
että mikään muu pöntöistäni ei ole näin vimpan päälle trimmattu, mutta jatkossa
rakennan kaikki pöntöt tämän mallin mukaan.
Minulla on vieläkin paljon 15 vuoden
takaisia linnunpönttöjä, ajalta jolloin hädin tuskin osasin pitää vasaraa kädessä (saati
naulata naulaa suoraan, sitä en osaa vieläkään...). Niiden perusteella tiedän sanoa, että linnut eivät ole
kovin kranttuja pönttöjen ulkonäön suhteen. Koloista on niin kova pula.
Huom! Ei sitten mitään design-pönttöjä, monet niistä ovat hengenvaarallisia, kun materiaali on sellaista, että linnut eivät pääse pöntöistä pois tai jäävät jaloistaan kiinni! Yksinkertainen, tavallinen ja puinen, on kaunista. (Ei istuma-orsiakaan saa olla.)
Toki pöntön olisi hyvä olla
ehjä ja siisti, mutta sellaisissakin pöntöissä on ollut kaksi pesää
päällekkäin, jotka ovat puun kasvamisen voimasta ruvenneet irvistämään
saumoistaan. Kovin paljon raoista ei saisi silti pönttöön päivä pilkahtaa. Linnut
mitä ilmeisimmin tykkäävät hautoa ”pimeässä”, jolloin ne kokevat olevansa turvassa,
kun kukaan ei oikopäätä näe niitä.
|
 |
HUOM! Tässä pöntössä on sellainen pohjaratkaisu, että tämän kuvassa
näkyvän pohjalaudan lisäksi pöntön sisään menee toinen lauta/pohja. Vaikka siis
sataa, pesän pohja ei kastu, koska tämän laudan päällä oleva toinen lauta
on upotettu ja siis nostettu pöntön seinien sisään.
Ilman ”sisäpohjaa” tällaista ratkaisua ei kannata tehdä (vaan upottaa se pöntön sisään).
Nyt ekstrapohjalaudan avulla pöntön puhdistus onnistuu helposti.
Olipas jotenkin jotenkin vaikea selittää. :)
|
- Pöntön ripustamiseen paras ja pitkäikäisin on kuvan kaltainen jämäkkä rautalanka. (Olen käyttänyt sähköjohtoa ja muovista pyykkinarua, mutta niitä pitää tarkistaa vuosittain, etteivät langat ole katkemassa. Ainakaan toistaiseksi orava ei ole tajunnut maistella niitä).
- Aiemmin suorastaan köytin pöntön puuhun joka puolelta ja moneen kertaan, ettei se vaaaaan tipahda. Sittemmin olen viisastunut, että puun ja pöntön ”nyörittäminen” on täysin turhaa ja tekee pöntön putsaamisesta vain vaivalloista.
- Rautalanka kierretään puun ympäri oksan takaa yläviistoon. Rautalanka ei lainkaan kiristä puuta vaan siinä on vuosien kasvuvara valmiina. Pönttö on jämäkästi asennettu ja katsottu, että puu on suora siitä kohtaa, ettei ole kuhmua takana, mutta käytännössä se vain lepää runkoa vasten. Se ei tipahda mihinkään, vaikka alaosaa ei ole kiinnitetty puuhun.
- Puun ja pöntön väliin rautalangan päälle voi laittaa oksan, jotta etuseinää kallistuu hiukan. (Pohja kuivuu paremmin sateen jälkeen.)
- Pönttöjä ei tarvitse ripustaa korkealle. Minun pönttöni ovat noin silmien korkeudella eli noin puolentoistametrin korkeudella. Ei tarvitse käyttää tikkaita ollenkaan.
- Kyllä, linnut pesivät pönttöihin, jossa on aiempien vuosien jämiä. Esimerkiksi tiainen voi pesiä ensin ja heti perään tulee kirjosieppo.
- Jos pesiä on jo monta päällekkäin ja pöntön ”pohja” kovin korkealla, lähellä kolonsuuta, linnut eivät siihen mene. Jos poikaset ovat liian korkealla, saalistajat pääsevät niihin liian helposti käsiksi, siksi emot eivät huoli sellaista paikkaa.
- Vaikka pesään olisi jäänyt edelliskesältä poikasten raatoja tai munia, emolinnut rakentavat uuden pesän vanhan päälle. Poikastenraadot tavallaan kuivuvat ja muumioituvat vanhan pesän uumeniin. Hyönteiset ovat kalunneet kuolleet poikaset tyystin niin että poikasista on jäljellä vain luita ja sulkia. Munatkin jäävät sinne vanhan pesän uumeniin. Ne eivät lintujen pesäntekoa ole haitanneet. Kerran kirjosieppo oli rakentanut pesän aikuisen kuolleen talitiaisen päälle. Ainahan se olisi parempi että pöntöt putsattaisiin vuosittain. Joka toinen vuosi vähintään, että linnut altistuisivat vähemmän erilaisille riskeille ja pöntöt pysyisivät hyvässä kunnossa.
- Luonnonkoloja ei kukaan putsaa, joten kolo on käytössä niin kauan kuin se on käyttökelpoinen. Olen nähnyt mm. sinitiaisen kantavan pöntöistä tavaraa poiskin päin. Käenpiika on oikein tunnettu siitä, että se viskoo aiemmat pesänpohjat pois.
- Hyvin rakennettu, ripustettu ja puhdistettu pönttö on käytännössä ikuinen.
 |
| Tässä epätarkka kuva kolon putsausta suorittavasta käenpiiasta. Käenpiika on niin haavan värinen ettei kamera tarkentanut vaan zoomasi edestakaisin rungon ja oksien välillä. Käenpiian nokassa on sammalta ja olisivatko nuo hirven karvoja. :) |