Tänä aamuna kävi niin ihanasti kuin alla olevassa otteessa, mutta tällä kertaa peippoja oli huomattavasti vähemmän - ehkä noin sata. Videolla ei näy peippoja tai järripeippoja, mutta ne kuuluvat. Tarkkakorvaiset kuulevat kaukaa taustalta myös kurkien huutoa.
Ote Toisinnäkijän päiväkirjasta:
3. huhtikuuta 2010Kevättä on ollut linnuilla rinnassa useamman viikon. Tintit laulavat värssyjään ja mustarastaat lurittelevat. Tänä aamuna ulko-oven avatessani vastaan tuli kuitenkin aivan erityinen laulumeri. Laulu oli niin sankkaa, että oli vaikea ymmärtää kenen laulusta oli kyse. Peippoja! Niitä oli satoja. Tuntui kuin niitä olisi liikkunut kaikkialla: puissa, pensaissa, ilmassa ja pellolla. Hain kiikarit ja kaukoputken tarkistaakseni tilannetta. Kyllä, peippoja, ja kaikilla komea siniharmaa pää eli koiraslintuja. Ne pyrähtelivät puusta puuhun ja pellolta pensaisiin ja takaisin – ja lauloivat. Se oli uskomatonta! Olin peippopilven keskellä. Se kävi yli toiveeni ja ymmärrykseni.Hain aamupalan pihalle ja vain istuin liikuttuneena ja kuuntelin. Pikku hiljaa porukka hajaantui ja erotin jo yksittäisten peippojen laulua. Mutta viesti oli selvä: puoli kuuta enää.