Lepakoita vintillä?

Olen käyttänyt aiemminkin näitä lepakkokuvia täällä blogissa, sorry, minulla ei ole muita onnistuneita kuvia lepakoista.

Minulla oli maanantaina tosi mukava päivä. Paikallislehtemme UutisOiva halusi tehdä artikkelin lepakoista ja kysyivät minulta mm. Hämeenkyrön lepakkotilanteesta. Mielelläni vastasin mihin osasin, mutta hirmu vähänhän me ihmiset tiedämme lepakkojen elämästä. 

Kerroin toimittajalle Hämeenkyrön kotiseutumuseon ullakon lepakkoyhdyskunnan historiasta ja niinpä maanantaina teimme tärskyt sinne.

 

Kotiseutumuseolla on ollut vuonna 1990 Suomen ja (viiksi- ja isoviiksisiippojen osalta) myös Euroopan suurin tunnettu lepakkoyhdyskunta. Museon ullakolta tavattiin silloin viittä eri lajia (pohjanlepakko, korvayökkö, vesisiippa, viiksisiippa ja isoviiksisiippa) ja yhteensä niitä oli ollut peräti 200–300 yksilöä. 

Kolme vuotta myöhemmin 1993 lepakoiden määrä oli tipahtanut 35–40 yksilöön ilmeisesti häirinnän vuoksi, kun museon vintillä oli kuljettu enemmän ja pidetty valoja päällä. Lepakot ovat olleet rauhoitettuja jo vuodesta 1923 ja niiden lisääntymis- ja levähtämispaikkoja ei saa hävittää. Onneksi kukaan ei ole kotiseutumuseon rakennusta hävittämässäkään. Museon ullakko vain rauhoitettiin kulkemiselta ja sitten toivottiin lepakkojen palaavan. 

Kotiseutumuseolla on esillä vanhoja hämeenkyröläisiä esineitä, valokuvia ja maatyökaluja. Rakennus on valmistunut 1820 Venäjän vallan aikaan kruunun viljamakasiiniksi. Viljelijät veivät sinne viljaa maksaakseen veronsa. Kruununjyvät olivat hyvässä tallessa makasiinin kaltereiden ja metalliovien takana.   

Aivan museon vieressä sijaitsee 1700-luvun lopulla valmistunut kirkko. Se toimii kesäisin tiekirkkona. Frantsilan Kehäkukka kasvisravintola sijaitsee näistä rakennuksista noin puolen kilometrin päässä itäänpäin.

Kävin kotiseutumuseon vintillä vuonna 2011 luontoharrastajaystävieni kanssa tutkimassa lepakkotilannetta. Silloin ei näyttänyt kovin hyvältä. Lepakonjätöksiä ei juuri ollut ja katon raosta sujahti havaintojemme mukaan ainoastaan 16 lepakkoa. (Iso määrähän se on tuokin, mutta 90-luvun tilanteeseen verrattuna siis.)

Nyt oli korkea aika käydä arvioimassa tilanne uudestaan. Saimme kotiseutumuseolta erityisoikeuden käydä vintillä. Kiitos siitä! Liikuimme siellä varovasti ja kuiskaten. 

Yksi lepakko voi saalistaa jopa 1000 hyönteistä tunnissa. Lepakoilla on merkittävä rooli ekosysteemissä. Kuvitelkaa miten monta hyönteistä iso lepakkoyhdyskunta syö pelkästään yhden yön aikana! Tai yhden kesän tai elämänsä aikana. 

Siperiassa on tavattu yli 41-vuotias isoviiksisiippa ja edelleen arvuutellaan kuinka vanhaksi lepakot voivat elää.

Heti ullakon ovella vaikutti lupaavalta, rappusilla oli pipanoita! Laitoin hanskan käteen ja mursin pipanaa sormien välissä, se muuttui jauhoksi. 

Lepakoita vintillä! Jepu jee! 

Kyllä, minulla on ”kaikki inkkarit kanootissa ja muumit laaksossa ja kaikki muutkin kotona” heh heh. Olen niin iloinen etteivät lepakot ole hylänneet rakennusta. 😙

Lepakon ja hiiren papanat muistuttavat toisiaan, mutta hiiren papanat pysyvät kovina villiriisin muotoisina vaikka niitä puristaa. Lepakon uloste hajoaa pölymäiseksi.   

 

Lepakoiden ulosteita oli runsaasti, kummassakin rakennuksen päädyssä sekä kurkihirsien alla. Jäin odottamaan iltaa. Olisiko yhdyskunta palautunut isommaksi?

Päivystin yön pimeydessä kotiseutumuseon nurkalla useamman tunnin ja odotin koska poliisi tai joku vartioliikkeen mies tulee jututtamaan minua. Olin varmaan ”hiukan” epäilyttävän näköinen seisoskelija. Lepakot ilmestyivät klo 20.50. Niitä oli neljä. Pohjanlepakko ja yksi viiksisiippalaji. 

Mutta en suostu murehtimaan. Olen järkeillyt, että olin vain liian myöhään syksystä liikkeellä. Lepakoiden eritteet ovat kertyneet useammalta vuodelta, mutta silti niiden määrä viittaa isompaan lepakkopopulaatioon.

Tuosta pienestä katon räystään kolosta ne sujahtivat ulos.

Lepakoilla on useita eri elinpaikkoja. Niillä on talvipaikat, kesäiset lepopaikat ja sitten on naaraiden niin sanottuja äityisyhdyskuntia, synnytyslaitoksia, ullakoilla ja isojen puiden onkaloissa. Naaraslepakot siirtyvät niihin kesäkuun alussa ja ne hajaantuvat elokuun alun paikkeilla parhaille saalistuspaikoille, kun poikaset osaavat lentää. Urokset eivät ole samoissa paikoissa, eivätkä kilpaile samasta ravinnosta.  

Talvisin lepakot horrostavat jossakin.... onkaloissa, luolissa, maakellareissa, pirunpelloissa, rakennuksissa....ja  missä kaikkialla muualla, sitä emme tiedä. Osa lepakoista muuttaa talveksi Eurooppaan, mutta siitä(kin) tiedetään vielä aika vähän.

Kaikkiaan maanantai antoi paljon voimia ja iloa eteenpäin. 

Rikkautta ja onnea on ilahtua vähästä: lepakonpapanoista.😄

Ensi kesän yötutkimusmatkoja odottaen ja lepakkojen syksyyn ja talveen kaikkea hyvää toivottaen.

Vesisiippa troolaa hyönteisiä vedenpinnasta.