Tiistaina kuljin auringon paisteessa ikuistamassa syksyn suloa (edellinen blogipostaukseni). Kaksi päivää voi muuttaa kaiken. Nyt on 15 cm lunta. Keksin lähteä uudelleen samalle kuvauskierrokselle, jos vielä muistaisin samat kohdat, kun kaikki oli niin erinäköistä.
Auringonvaloa on vähemmän, mutta lumi valaisee ja kaunistaa. Ovat nämä kahdeksan vuodenaikaa vaan suunnaton rikkaus: syksy, syystalvi, talvi, kevättalvi, kevät, kevätkesä, kesä ja syyskesä.
Eiköhän tämä lumi vielä sula. Puskiin linnuille jättämäni puutarhamarjat katoavat kovaa tahtia lintujen suihin. Nytkin nelisenkymmentä räkätti- ja mustarastasta on pihlajissa. Jääköhän tilheille mitään, niitä ei ole vielä täällä näkynyt.
Lumi on raskasta ja mäntyjen oksat ovat katkeilleet lumen painosta. Kävin antamassa pikkuisen ensiapua ja varovasti ravistelin puiden, katajien, hortensioiden ynnä muiden oksia, kun ne olivat taipuneet maahan asti.
 |
| Aika monta pihlajanmarjaa oli kahdessa päivässä kadonnut suihin parempiin! |
 |
| Hevonhierakka kertoo tiivistyneestä maasta. Usein niitä näkeekin hevoslaitumilla törröttämässä (hevoset eivät syö niitä), jossa maa on kavioista tallaantunut. |
 |
| Syötäviä ovat vielä. Suloinen omenapariskunta. Täytyy varmaan syödä ne yhtäaikaa ettei niiden tule toisiaan ikävä... ;) |
 |
| Tyrneistä tulee makeampia kun niitä vähän pakkanen puraisee. Linnutkin tietävät sen. |
 |
| Niin viileä kesä etteivät iltahelokin siemenet ehtineet kypsyä! |
 |
| Talventörröttäjät (kuvan alareunassa) ovat linnuille mieluisaa ruokaa. |
 |
| Uskokaa tai älkää tämäkin kehäkukka avaa kukkansa vielä, jos lumi sulaa ja tulee suojaa. |
 |
| Männyn oksat olivat niin painuneet etten löytänyt yhtään käpyä. |
