Lokakuun lopun lumien mukana pihaan saapuivat kauan odotetut urpiaiset! Ne ovat mitä hellyttävimpiä parvessa viihtyviä lintuja. Nopeita liikkeissään kuin mitkäkin, pitävät mukavaa ääntelyä ja ovat aika arastelemattomia. Oli pilvinen päivä. Vaikka linnut päästivät minut muutaman metrin päähän, ei valotehoa paljon riittänyt. Iloa silti riitti ja sitä haluan näiden ”pimeiden” kuvien mukana teillekin välittää. ;)
 |
|
Aina vaan on ihmeteltävä eläinten käsittämättömän hyvää maastoutumiskykyä. Urpiaiset ovat kuin luotu lumisen harmaalepän oksille, joka ei ole vielä tiputtanut kaikkia vihreitä lehtiään. (Lepät tiputtavat lehtensä vihreinä.)
|
Urpiaiset eivät yleensä pesi Pirkanmaalla, ne tekevät nopean
piipahduksen täällä palatessaan pohjoisesta syksyisin, yleensä lokakuussa. Osa
urpiaisista voi jäädä talveksi Etelä-Suomeen jos siemeniä on hyvin tarjolla, silloin
urpiaisia voi nähdä satunnaisesti myös tammi-helmikuussa. Keväisin maaliskuun
paikkeilla ne viivähtävät taas pienen hetken ennen Lappiin palaamista.
 |
|
Urpiaisesta on käytetty ennen vanhaan useita eri nimiä: punapää, urpuvarpunen, hamppuvarpunen urpalintu, urpuainen. Sen latinankielinen nimi kertoo Carduelis-suvusta ja flammea tarkoittaa tulenlieskaa (engl. flame).
|
 |
|
Söpöläisen pikkuiset villahousut
ja suloinen leukalappu. Siemeniä varisee mahallekin... |
 |
|
... ja siitä maahan.
|
 |
|
Ensin
rapsutetaan.... (jalkakin on kuin lepän oksa) |
 |
| ... ja sitten kiepsahdetaan ylösalaisin. |
 |
|
Minusta biologiaa opetettiin peruskoulussa jotenkin
hankalasti, ei jäänyt paljon mitään mieleen. Aikuisena olen opetellut asioita
uudelleen mutta nyt sellaisella tavalla, että se jäisi mieleen ja tajuaisin
paremmin.
Näin minä opin/teen muistisääntöjä:
Leppä on yksikotinen. Se tarkoittaa että ”samassa kodissa” =
puussa on sekä koiras että naaras. Leppien koiras eli hede on pitkä norkko. Se
kukkii pitkänmallisena kukintona ja pölyttää/varistaa siitepölyä. Naaras eli
emikukinto on lyhyt ja se muuttuu ruskeaksi kävyksi, josta muodostuu ajan
kuluessa ”poikasia” eli siemeniä/hedelmiä. Ihan sama meininki kuin
meillä ihmisilläkin.
|
 |
|
Että voi olla kevyitä lintuja! Lepänkävyt ovat aika höllässä
kun niitä kädellä kokeilee. Urpiainen painaa 12-15 grammaa.
|
 |
|
Urpiaiset syövät lepän siementen lisäksi muun muassa koivun,
kuusen ja muiden kasvien kuten nokkosen siemeniä. Siksi pihaan, puistoihin,
metsiin ym. kannattaa jättää leppä-, ja koivutiheiköitä (joita jotkut myös
”ryteiköksi” kutsuvat...) ja talventörröttäjiä. Kukkapenkkien kuivuneet
kukinnot/varret kannattaa siistiä vasta keväällä, kun linnut ovat saaneet ne
hyödynnettyä.
|
 |
|
Siemensyöjillä on
ihan omanlaisensa nokanmuoto.
Urpiaisen nokka on just eikä melkein tehty tähän hommaan.
|
 |
|
Urpiaiset
liikkuvat niin vilkkaasti, että niiden määrää oli mahdoton laskea tarkkaan
mutta vähintään 400 niitä oli. Joukossa voi olla joskus tundraurpiaisiakin,
mutta minä en tunnistanut.
|
Tässä pieni videonpätkä urpiaisten touhuista.