Kiitos kaikille joulumuistamisista ja -tervehdyksistä.
Hyvää joulua teille, jotka sitä vietätte!
Minä juhlin tänään talvipäivänseisausta. Tämän etapin
saavuttaminen tekee lopputalvesta helpomman, kun tietää, että valon määrä alkaa
lisääntyä. Suomen pimeät ja valoisat vuodenajat ovat ihme, jotka eivät lakkaa
minua hämmästyttämästä. Että aurinko voi nousta vasta 9.47 ja laskea jo 15.04! Eikä
sekään mitään, mutta kun aurinko ei näy ollenkaan päiväkausiin! Ilman luonnon
seuraamista ja eläinten ruokintapaikan hyörinää ja pyörinää, olisi talvi minulle
aikamoinen koettelemus.
|
Lapasten puuttuessa tassujen anturat täytyy aina lyhyeksikin hetkeksi kääntää turkkia vasten, ettei lämpö karkaa. |
Tämän talvipäivänseisauksen ja joulun välisiä päiviä
kutsutaan pesäpäiviksi. Auringon sanotaan olevan kolme päivää kannallaan eli
pesässään. Jos aurinko ei pesäpäivinä näyttäydy, uskotaan tulevan sateisen
kesän. Vähäinenkin paiste sen sijaan lupaa kuivaa ja poutaista suvea. Näiden
päivien kovista pakkasista sanotaan että ne ”palavat” tai ”kuolevat” pesäänsä,
jolloin sydäntalvesta tulee leuto.
Ensimmäinen sellainen suoja pesäpäivien
jälkeen, että räystäät tippuvat vettä tuo yhdeksän viikon kuluttua ison suojan,
mistä voi arvailla kevääntulon lähempää aikaa. Kevään tuloa voi arvata myös
Aatamin päivän (24.12.) jälkeisestä myrskystä, josta pitäisi olla 18 viikkoa
järvien aukenemiseen.
|
Kesällä riittää kevyempi turkki. |
Täällä järvi on ollut jäässä vain yhden päivän 7.12. Seuraavana
päivänä se oli taas auki, ainoastaan ranta on nyt jäässä. Laulujoutsenet ovat
täällä vielä, eilen näin telkän ja isokoskeloitakin. Aamulla kun tuuli löi
laineita jään reunaan, jään helinä kuulosti aplodeeraukselta, kuin tuhansia
pieniä käsiä olisi taputeltu yhteen. Kai järvessäkin juhlittiin pesäpäiviä.