Muutama muisto kesästä

Keväällä pidin kovaa kiirettä, että saisin polttopuut ajoissa ja kuivana puuliiteriin, kun edelliskesän sade ja märkyys oli mielessä. Kiirettä ei olisi tarvinnut pitää, kuivuutta ja kuumuutta riitti läkähdyksiin asti, mutta sitähän ei voinut tietää.

Hellepäiviä oli käsittämättömät 64. Oravakin ihmetteli eikö kuumuus koskaan lopu.

Luonto alkaa vasta nyt toipua rutirutikuivasta kesästä. Tuntuu kuin oltaisiin vasta syyskuussa maan kosteuden suhteen. Jos tulee aikainen routa (nyt ei tosin näytä siltä), olemme pohjavesien kanssa vielä ihmeissämme. Vähän missään silti puhutaan veden käytön säännöstelystä. Luullaan, että kyllä sitä täällä riittää.

Kesä oli herätys, miten haavoittuva vesiemme tila on. Niin ”järvien maassa” kuin elämmekin, järvet ovat verraten matalia ja reheviä. Avohakkuut edelleen pahentavat vesien tilannetta, kun ravinteet eivät imeydy ja pysy metsissä vaan valuvat vesistöihin.

Keväällä kerroin oreganopuskaan majoittuneista muurahaisista. Eräänä päivänä muurahaiset kulkivat isona polkuna pihan halki ja muuttivat vanhaan lahoavaan koivupölkkyyn parinkymmenen metrin päähän. Koivu oli ontto. Muurahaiset kantoivat sen täyteen tavaraa.

Loppukesästä muurahaiset tekivät vielä kaksi sivupesää metrin päähän emopesästä. Kyllä niillä riitti puuhaa ja minulla seurattavaa.

Kaikki kasvit kukkivat etuajassa, jotkut jopa toistamiseen. Koivu teki siemeniä parin vuoden tauon jälkeen. Amiraaliperhosia oli paljon. Onnistuin saamaan tähän potrettiin yhdeksän yhdellä kertaa.

Gammayökkösiä oli myös paljon. Se on saanut nimensä etusiiven vaaleasta kreikkalaisten kirjainten gammaa tai pientä y-kirjainta muistuttavasta kuviosta.

Muita perhosia oli tavallista vähemmän. Samoin lintukesä oli surullisen hiljainen.

Ampiaiset pitivät kuumuudesta. Ne rakensivat yhden ison pesän puuliiteriin ja pään kokoisen pesän puutarhatuolin alle. Oli kivaa katsella tuolin alle ja seurata kuinka nopeasti pesä kasvoi päivittäin. Kun pesät tyhjenevät loppukesästä, linnut ja pikkujyrsivät tutkivat ne tarkkaan löytyisikö niistä vielä syötävää.

Omenoita tuli mahdottomat määrät. Siitä eläimet tykkäävät. Linnuilla ja oravilla on omenapiiloja talven varalle säilöttynä harvassa se puskassa, puussa ja rakennuksissa. Tummuneetkin omenat kelpaavat mainiosti, eläimet eivät nirsoile.