Sain kirjeen, jossa
puutaloasuja pyysi neuvoja hiiriongelmaan. Hiiriä rapisteli asunnon
väliseinissä ja vintillä.
Pari päivää kirjeen
saamisesta, kuulin kahvilassa kahden vanhemman miehen keskustelevan hiiristä.
Moni pohdiskelee samoja juttuja, joten tässä minun ajatuksiani hiiriprobleemien
parissa painiville:
Hiirien ja myyrien
määrä vaihtelee vuosittain. Ne pyrkivät rakennuksiin useimmiten syksyisin, kun
yöpakkaset alkavat. Joinain vuosina jyrsijöitä tulee vain muutama, joskus
paljon. Jyrsijät yhdistetään lintujen ruokintaan, mutta ne eivät ole yksi
yhteen. Lintujen ruokinta aloitetaan yleensä samaan aikaan, kun ilmat
kylmenevät lokakuun paikkeilla. Samaan aikaan jyrsijät etsivät talvisuojaa.
Näin ne tekisivät, ruokittiin lintuja tai ei.
- Tärkein on
ennaltaehkäisy: Estä jyrsijöitä pääsemästä rakennukseen. Missä nurkassa yleensä
rapisee? Koeta paikallistaa onko siellä kolo ja jyrsijöillä aina sama
sisääntuloreitti. Potentiaaliset kolot ja lokoset kannattaa varustaa
pienisilmäisillä jyrsijäverkoilla ja hiirilistoilla. Verkot saa kiinnitettyä
kätevästi niittipyssyllä. Jos on hankala nurkka tai kolo, taipuisaa verkkoa voi
tuupata myttynä tukkeeksi. Rautakaupoista löytyy jos jonkinlaista jyrsijäsuojaverkkoa.
- Jyrsijät kiipeävät helposti pystysuoraa puuseinää pitkin ylös, joten kannattaa verkottaa myös katonrajassa olevat raot.
- Lumen kolaus talon
perustuksia vasten voi toimia hidasteena. Lumijälkistä voi seurata millaista
kulkua taloon tai talosta on. Joskus rapina voi jatkua, vaikkei lumijälkiä
olisikaan. Kerran siivosin ystäväni kanssa heidän kesämökkiään ja metsähiiri
oli vienyt kauniit keot lupiininsiemeniä yhteen sänkyyn. Jos hiirillä on hyvät
varastot ja ne ovat asettuneet taloksi, niillä ei ole mitään tarvetta lähteä
mihinkään.
- Kokeile suihkuttaa esim. vanhaa hajuvettä eläinten kulkuväylille, etteivät toiset jyrsijät seuraa hajujälkiä sisälle.
- Jos sinulla on lintujen ruokintapaikka, pidä se siistinä. Minä olen siirtynyt tarjoamaan linnuille kuorittuja auringonkukansiemeniä, koska linnut viskoivat kuorellisia siemeniä maahan valikoidessaan sopivampaa siementä. Ilmeisesti kaikki kuoret eivät aukea yhtä helposti ja lintu tuntee nokassaan minkä saa helpoimmin auki ja hylätessään siemenen, ne tuiskivat niitä maahan. Käyttökelpoinen ruoka ja maahan jäänyt kuorikerros houkuttelee kaikenlaisia jyrsijöitä paikalle. Kuorittujen siementen kanssa ruokintapaikka on helppo pitää puhtaana. Kuoritut siemenet eivät tule kalliimmaksi. Yksi kilo kuorittuja siemeniä vastaa noin 2-2,5 kiloa kuorimattomia. Kuorellisissa siemenissä joutuu maksamaan ”roskista”/kuorista. Kuoritut siemenet ovat täyttä tavaraa.
- Siisti ruokintapaikka ei estä jyrsijöitä tulemasta, mutta likainen ruokintapaikka voi houkutella niitä.
- Jotkut joutuvat
luopumaan ruokinnasta ainakin hetkeksi rottaongelmien vuoksi. Yksi vaihtoehto
on viedä ruokinta kauemmas rakennuksista tai vaikka lähimetsään. Minulla oli
kerran ruokintalaite omenapuussa. Jyrsijät kiipesivät puun runkoa pitkin
suoraan ruokinta-automaatille. Ei hyvä. Ruokinta-automaatit kannattaa ripustaa
niin että ne killuvat ilmassa ja ovat kaukana rungoista. Oravat kyllä keksivät
oman konstinsa ruokinnoille pääsemiseen, mutta ne eivät ole samalla tavalla
ongelmallisia talon rakenteissa. Oravat viihtyvät kyllä rakennusten vinteillä,
mutta verkoilla nekin saa estettyä (jos haluaa).
En haluaisi
loukuttaa eläimiä. Jokaisella eläimellä on arvo ja tärkeä merkityksensä luonnossa.
Olen yrittänyt loitsuta jyrsijät pysymään loitolla talosta, mutta minulla
taitaa olla väärät manaukset...
Puuliiterissä ja verstaassa ne saa mennä ja
tulla, kun ymmärtäisivät olla pukkaamatta taloon. Talossa
ne aiheuttavat potentiaalista riskiä, järsiessään sähköjohtoja, eristeitä tai
höyrynsulkuja tai hääriessään keittiössä ruokatarvikkeiden kimpussa. Yksikin
hiiri onnistuu rapinallaan viemään herkemmältä yöunet. Sitten yön valvoo
kolinoita kuunnellen ja mielikuvitus lähtee laukkamaan: Montako hiirtä siellä
on? Rakentavatko ne pesää sinne?
- Hyvä syötti loukkuun on ruisleipä, joka on kastettu margariiniin tai voihin. Ilmeisesti rasva tuoksuu erityisen hyvältä jyrsijöiden nenään.
- Kiinnitän
ruisleivän loukkuun rautalangalla. Kun loukku laukeaa, syötti ei lennä pois
vaan on käyttökelpoinen monta kertaa. Välttyy ylimääräiseltä säätämiseltä.
Loukut kannattaa sijoittaa juuri sinne mistä arvelee hiirien kulkevan ja mistä
rapina kuuluu. Loukku kannattaa sijoittaa 45 asteen kulmaan seinään nähden siten, että
syötti on suoraan kulkuväylällä. Joskus loukkuihin
ei tule mitään ja rapina jatkuu. Tarkista, että loukuista ei ole viety syöttiä.
Kotihiiri on niin kevyt, että se voi napata syötin laukaisematta loukkua.
Toisinaan on vain oltava kärsivällinen ja odotettava.
- Pidän keittiössä aina viritettyä loukkua. Ajoittain hiiret eivät pidä mitään ääntä ja onkin yllätys, kun loukku napsahtaa.
- Unohda muoviloukut.
Ne ovat ihan leluja. Metsähiiri on aika iso, pieni muoviloukku ei tapa
välittömästi vaan eläin jää kitumaan ja hiiri saattaa raahautua loukun kanssa
ties minne. Käytän rotanloukkuja sen vuoksi, että jyrsijä olisi laakista
vainaa.
- On olemassa myös elävänä pyytäviä loukkuja, jolloin eläimen voi pyytää ja siirtää toisaalle, aika kauas.
- Myrkyttäminen ei ole vaihtoehto. Myrkyn syönyt jyrsijä voi harhailla minne vaan ja sen voi syödä pöllö, haukka, kissa, koira, kärppä, kettu... mikä tahansa petoeläin. Kerran naapurini koira söi rotanmyrkkyä syöneen jyrsijän ja koirankin hengenlähtö oli lähellä.
- Loukkuun jääneet jyrsijät kannattaa viedä ulos hyvälle paikalle tarjolle, josta esimerkiksi linnut tai kettu löytävät ne. Sitä kautta koen saavani edes pienen synninpäästön, kun tiedän eläinten pysyvän luonnon kierrossa ja toisten eläinten saavan elintärkeää ravintoa.
 |
| Hitsi, toi ehti eka. Eikö olis toista tarjolle? |
 |
| Voi juku, mikä löytö! Pakkaspäivä on pelastettu. |