Kuuntelin radiota tänään. Erästä kauppiasta haastateltiin
liittyen ”mustaan viikkoon”, jota monet nyt viettävät. Kauppias kehui tekevänsä
hyvää tiliä. Kuluttajia siis riittää. Radiojuontaja sanoi välispiikissään jotenkin
jännästi niin, että kaupoilla onkin nykyään aika haastava tilanne yrittää
markkinoida tavaroita siten, ettei se vaikuttaisi kerskakuluttamiselta, koska sellaista
helposti paheksuttaisiin tällaisena aikana.
Siihen ajatukseen kiteytyi aika hyvin tämä aikamme kuva. Kulutushysteria
saa jatkua, kunhan se ei vaan näytä siltä.
Miten on mahdollista, että ”musta perjantai” –ostospäivä ylipäätään
on rantautunut Suomeen? Sekään ei riittänyt vaan homma on laajentunut mustaksi
viikoksi. Koko ilmiö on häiritsevä ja ristiriitainen. Eikö turhanaikainen
kuluttaminen pitänyt olla jo niin menneen maailman juttuja?
En pidä siitä, että ulkomailta tuodaan Suomeen erilaisia
keinotekoisia kekkereitä kuten musta perjantai tai vaikkapa Halloween. Minusta suomalaisten hiljainen tapa
viettää pyhäin(miesten)päivää viemällä haudoille kynttilöitä on paljon kauniimpi.
Jos jokin ilmiö olisi kuitenkin pakko tuoda Suomeen, se voisi olla kiitospäivän
henki.
Kiitospäivää (Thanksgiving) vietetään Amerikassa tänään. Kiitospäivänä
ollaan korostetun tietoisia kiitollisuuden aiheista, asioista jotka ovat elämässä
hyvin ilman että siihen tarvitaan mitään lisää, kuten rakkaus, terveys, läheiset,
koti, lämpö ja luonto. Lisäksi päivän henkeen kuuluu jakaa ja antaa omastaan
toisille, että kaikilla, huono-osaisillakin, olisi mahdollisuus kiitollisuuteen.
Eilen kuuntelin Pyöreä
pöytä -radio-ohjelmaa. Siinä toimittaja Kaarina Hazard nosti keskusteluun maailmanlopun.
Tiedämme, että olemme ilmastonmuutosasian kanssa jo auttamattomasti myöhässä. Kriisit
syvenevät ja hädänalaisuus lisääntyy. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen
suuntaan, että muuttuisimme vaan pikemminkin siltä ettemme välitä paskaakaan mitä
tapahtuu. Hazard kysyi mikä on se ilmapiiri ja miten meidän pitäisi ruveta
ajattelemaan, että selviäisimme tästä tilanteesta mahdollisimman
rauhanomaisesti?
Hazard sanoi, että hänen ilonsa ovat kokoajan
vaatimattomampia: kävely luonnossa, kirjasto ja muut ihmiset. Meidän olisi
pystyttävä sitoutumaan tietyntyyppisen vaatimattomuuden ilmapiiriin ja valtavaan
ideologiseen muutokseen. Siihen Pekka Seppänen totesi, että valtavaa tekemisen määrää on aiemmin pidetty hyvänä asiana, mutta nyt meidän olisi opittava luopumaan. Tavoitteenamme pitäisi olla tekemättömyys, että ymmärrettäisiin
jättää asioita saavuttamatta.
Viisaita sanoja.
Olen kiitollinen, että näistä asioista puhutaan yhä enemmän. Hyvää kiitospäivää kaikille! Koetetaan muistaa osoittaa kiitollisuutta vuoden jokaisena päivänä.
