Eilen Nokian valtuustosalissa oli loistava esitys. Professori
Arto O. Salonen puhui Kestävään
elämäntapaan ja yhteiskuntaan siirtymisestä. Luento oli Pirkan opiston ja
Nokian kaupungin ympäristönsuojeluyksikön järjestämä. Esityksestä tuli tavattoman
hyvä mieli ja on helppo olla samaa mieltä Salosen kanssa. Hän puhui niin oikeista
ja tärkeistä asioista. Toivon, että Arto O. Salosen esitys tulisi televisiosta
ja radiosta parhaaseen katselu- ja kuunteluaikaan, että saataisiin viimein jotain
muutosta tähän elämänmenoon.
Tallensin Salosen ajatuksia ja kirjoitin kuin Ruuneperi,
harmi etten osaa pikakirjoitusta. Pahoittelen, etteivät hajanaiset
muistiinpanoni tee esitykselle oikeutta. Tässä kuitenkin osa hänen tärkeistä
ajatuksistaan:
"Jos 1800-luvulla olisi tullut puheeksi, että kenestä tahansa,
vaikkapa kalastajasta, voi tulla tämän maan johtaja, häntä ei olisi uskottu. On
tärkeä ymmärtää, että tulevaisuutta voidaan tehdä. Voimme vaikuttaa tähän
päivään ja ensi viikkoon millaisen huomisen luomme.
Sivistyksemme laatu määrittyy siinä, millaiset hyvät elämän
edellytykset jätämme meidän jälkeemme eläville ihmisille. Jos meidän jälkeen
elävät, ajattelevat meistä hyvin, kaikki on OK. Kaikki tulevaisuuden liittyvät suuret
haasteet palautuvat ekologisiin ja sosiaalisiin lähtökohtiin. Sosiaalisia huolia ovat muun muassa
ihmisoikeudet, arvokas elämä, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Ekologisia huolia
ovat esimerkiksi elämän edellytysten säilyminen, planetaariset rajat ja
luonnonvarat.
Elämme suljetussa systeemissä. Vesilasissa oleva vesi on
samassa suljetussa systeemissä kiertävää vettä, joka on peräisin dinosaurusten
ajalta. Mistään ei ole tullut uutta vettä sen jälkeen. Ajatellaan, että ”kyllähän
Suomessa vettä riittää”, mutta kun käyt kaupassa koko planeetta värähtää. Näin
ei ollut vielä muutama vuosikymmen sitten.
On arvioitu, että korallit näyttävät poistuvan vuoteen 2100
mennessä, jos meno jatkuu tähän tyyliin. Ajattelemme herkästi ”ettei se kosketa
meitä täällä Suomessa”, mutta jos katsomme mitä kaikkea koralleihin liittyy,
ymmärrämme, että asia koskettaa meitäkin. Tuotamme sähköä, lämpöä ja liikettä,
tuikkaamalla tuleen kaikenlaista. Meri ottaa kaiken tuotetun lämmön itseensä,
samoin korallit. 250–500 miljoonaa ihmistä saa ruokansa korallien ekosysteemin ansioista,
jos he eivät enää saakaan, asia alkaa koskettaa meitäkin.
Ongelmat ovat monisyisiä ja meidän on opittava kytkemään havaintoja
toisiinsa. Meillä on vääristynyt kuva elämästämme.
Miksi homo sapiens tekee, mitä tekee? Yritämme olla
kelpaavia, riittäviä ja saada tunnustusta arvokkuudestamme, se on meille
keskeinen piirre.
Salonen esitti, että elintaso ja aineellinen edistyminen on
tavallaan kuin näytelmän kulissit. Olemme kuitenkin unohtaneet näytelmän
juonen, elämänlaadun ja aineettoman edistymisen, jotka ovat vaikeasti
määriteltäviä asioita.
Suomen yhteiskunnan rakentaminen on poikkeuksellinen menestystarina.
Elimme äärimmäisessä köyhyydessä vielä 1940-luvulla. Nyt elämme
yltäkylläisyyden keskellä. Olemme maailman vakain, turvallisin, lukutaitoisin,
onnellisin... maa. Meillä on riippumattomin oikeuslaitos, paras peruskoulutus,
eniten henkilökohtaista valinnanvapautta ja vähiten äitiyskuolemia. Siirtymä
maailman parhaimmaksi on käsittämätöntä.
Millainen Suomi on vuonna 2050? Puhutaan
virtuaalitodellisuuksista, alustatalouksien digitalisoitumisesta ja
älyteknologiasta, mutta tämä on välineellistä ja latteaa puhetta. Emme tavoita
jotain oleellista. Mitä varten elämämme? Elämä on ainutkertaista. Elämän
hienous toteutuu tämän hetken täyteydessä.
Tehokkuus ja kilpailukyky eivät riitä, sydän ei syki. Nyt
tavoitellaan talouskasvua. Se ei riitä elämän juoneksi. Olemme saaneet
kutakuinkin kaiken mitä aineellisesti voi saada. Nyt elämä on suoritus ja
olemme talouskasvua varten. Emme osaa puhua ydinkysymyksistä, kun on ollut
kiire saavuttaa asioita. Elämämme on jotain täysin toisenlaista kuin
1940-luvulla, jolloin ruokana oli pettua ja tulehdukset olivat tappavia. Elämme yltäkylläisyyden keskellä. Toimimme kuitenkin edelleen kuin
ongelmanamme olisi äärimmäinen köyhyys.
Nyt olemme päättäneet, että kasvatetaan taloutta. Mitä jos ottaisimmekin
tavoitteeksemme, että emme siedä enää huono-osaisuutta?
Masennus vei kymmenen ihmistä eläkkeelle joka päivä vuonna
2018. Alle 30-vuotiaiden eläköityminen on lisääntynyt 30 % kymmenessä vuodessa.
Yltäkylläisyyden ajan ihmisen suurin vihollinen on elämän
merkityksettömyys ja tarkoituksettomuus. Meiltä puuttuu elämän juoni. Kulissit
on. Juoni rakentuu asioista jotka ovat ehtymättömiä.
Meillä on meneillään arvojen hiljainen vallankumous.
Sivistyminen tarjoaa merkityssisältöjä elämälle. Merkitykset syntyvät
kytköksissä itseä ympäröivään maailmaan, että tuntee olevansa osa tätä
ympäröivää elämää ja luontoa.
Olemme siirtymässä elintasosta elämänlaatuun ja
jälkimaterialismiin. Jos arvomurros syntyy ja yhteiskunta muuttuisi,
kuluttajien rooli pienenisi ja tulisi enemmän aktiivisia kansalaisia.
Korjaisimme yhteiskunnan epäkohtia, käyttäisimme puhdasta energiaa,
jäte-käsitettä ei enää olisi.
Edistyminen olisi laatuun liittyvää, aineetonta
ja rajatonta.
Elämän hienoimmat asiat ovat huonosti numeroiksi
käännettävissä.
Puheeksi ottamisessa on voimaa, silloin asiat toteutuvat.
Meidän olisi päättäväisesti sitouduttava hyvään.
On käytävä ongelmia päin ja otettava ratkaisijan rooli. Kun
näet epäkohdan, älä jää passiiviseksi, vaan muuta asia. On kiivettävä ennakkoluulojen
yli ja väistettävä pelkistettyjä ja lukkoon lyötyjä määrittelyjä, tunnistettava
toistemme ainutkertaisuus ja tehtävä sitä näkyväksi.
Ihmiskeskeisessä maailmassa näemme ihmisen kaikkein
suurimpana. Vasta sitten meidän jälkeemme tulevat erilaisilla painoarvoilla
eläimet, hyönteiset, kasvit ja eloton luonto. Olemme oppineet, että
esimerkiksi meidän jälkeemme seuraavaksi korkeammalla asteikolla olevan koiran sairaus tuntuu pahalta,
mutta kukka voidaan huolettomasti poimia lakastumaan maljakkoon tai emme näe
elottoman luonnon (esim. maaperän) arvoa. Huolenpidon kohteet saavat ihmiskeskeisessä
maailmassa erilaisia painoarvoja.
Ekosysteemikeskeisessä ajattelussa kaikki ihmiset, eläimet,
hyönteiset, kasvit ja eloton luonto ovat tasa-arvoisia ja kaikkia arvostetaan
tasapuolisesti ja niistä huolehditaan.
Sivistysyhteiskunnassa teknologian pitää olla ihmisten orjana.
Ei toisinpäin. Nykyään korostuu ihmisten tiedot, taidot, kompetenssit ja
osaamiset. Tulevaisuudessa olennaista olisi korostaa suhtautumista,
asennoitumista, motivaatiota, itseohjautuvuutta ja itsereflektiota.
Meidän olisi erotettava oleellinen epäoleellisesta. Tekoäly
on hyvä tuottavuuden kasvattamisessa, mutta se on vanhojen latujen, jo olevan, parantelua.
Meidän olisi uskaltauduttava uudelle lumelle. Edistys on uusissa ajatuksissa, vielä
olemattoman kuvittelemisessa. Meidän olisi määriteltävä ihmisenä oleminen
uudelleen.
Kaikki uusi edellyttää kuvittelukykyä, olemattoman
ajattelemista ja poissaolevan nimeämistä. Kuviteltu olematon voidaan tehdä
olemassa olevaksi todellisuudeksi, jos niin halutaan.
Kulttuurista voisi tulla talouden uusi veturi: kuvataiteet,
musiikki, näyttämötaide, kirjallisuus, tanssi, leikki, että pystyisimme
irrottautumaan siitä normista joka nyt on. Tekisimme asioita jotka ylevöittävät
mieltä ja vahvistavat myötätuntoa.
Historia kirjoitetaan myöhemmin, mutta tulevaisuutta tehdään
tänään. Millaista siitä tekisimme? Laaja-alaiset ja suuret muutokset ovat
mahdollisia, jos on näkemystä, tahtoa ja päättäväisyyttä. Kirjoita suuri tarina
omalla elämälläsi. Tulevaisuuden toivo rakentuu sen varaan, mikä on runsasta,
ehtymätöntä ja kaikkien ulottuvilla. Sisällölliset rikkaudet ovat elämänlaadun
perimmäiset tekijät: elämän ainutlaatuisuuteen havahtuminen, arvokkuus ja
merkityksellisyys, ihmisten välinen luottamus, elämän tyytyväisyys, elämän ilo.
Näissä on kuitenkin samalla myös vallankumouksen siemen, koska nyt kaikki
perustuu kuluttamiseen ja eteenpäin menemiseen.
On pidettävä pientä liikettä tavoitetta kohti, tavoite voisi
olla elämän säilyttäminen ja tasa-arvoisuus. Älä jää kädet pystyssä odottamaan
ratkaisua. Voimme tuntea itsemme kovin pieneksi, mutta jos näemme itsemme kytköksenä,
olemme sykäys, joka saa isomman kudelman liikahtamaan."
