 |
|
Oravakin nukkuu vain muutaman sekunnin mikrounia silmät puoliraollaan. Aina
täytyy olla valppaana vaikka mahdottomasti väsyttäisikin.
|
Toinen tie
-kirjassani kerron unettomuuden vaikutuksista elämääni ja kuinka unettomuuden kausittaisen
syvenemisen syynä on usein se, kun joudun seuraamaan rakkaan luonnon katoamista
tai kärsimystä. Esitän, että jokainen joka miettii vähänkin tarkemmin maapallon
ja yhteiskunnan tilaa, ei nuku kovin hyvin.
Ilahduin, kun luin eilistä Helsingin Sanomaa jossa toimittaja
Heini Maksimainen haastattelee psykologi-psykoterapeutti Soili Kajastetta
jutussa Riittävän hyvä nukkumaan.
Kajaste sanoo, että unettomuus on välittämisen merkki.
Kajasteen mielestä unettomuus
pitäisi nähdä uusin silmin. Herkkäunisuutta ei pitäisi nähdä heikkoutena vaan
pikemminkin valppautena, joka on pitänyt ihmiskunnan hengissä:
”Ihmiset, jotka ovat heränneet vaaratilanteissa herkästi, ovat pelastaneet laumansa. Niinpä tämä ominaisuus on kertynyt evoluution saatossa, ja monella on taipumusta ahdistukseen ja valppauteen.”
Maksimainen kirjoittaa, että taipumus voi tuntua nykymaailmassa evoluution
huonolta vitsiltä, mutta Kajasteen mukaan se kannattaa edelleen nähdä myönteisenä
merkkinä. Jos herää aamuöisin vatvomaan työ- ja ihmissuhdehuolia, tietää
olevansa ihminen, joka välittää työstään ja muiden tunteista. Kajaste on sitä
mieltä, että unettomia kannattaa palkata töihin, sillä tunnolliset ihmiset
miettivät yöllä, miten jonkin ongelman voisi ratkaista. Unettomat huolehtivat
asioista.
 |
| Väsynyt orava. |