Joulukuun kosteat ilmat tekivät sen, että lintujen ruokintalaitteet kastuivat ja nyt kun välillä on pakastanut, on ruokintalaitteita pitänyt tyhjentää ja puhdistaa saadakseen niiden alaosiin möhjääntyneen ja jäätyneen ruoan pois.
 |
| Kuorittuja auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä on kumpaakin kahdessa eri putkessa, samoin ihraa on tarjolla, mutta kaikkea ei saanut mahdutettua kuvaan. Omenaruokinta on oikealla, sinitiainen on juuri lentämässä siihen. Ruokintapaikka ei ole mikään helppo kuvattava, kun laitteet on asennettu "puskiin". Avoimet paikat ovat linnuille turvattomia. |
Yleensä koputtelen ruokintalaitteita ja tarkistan, että niiden suuaukot toimivat. Joskus kun siitä ei saa varmuudella selvää, otan koko laitteen käteeni, pidän kannesta kiinni, ja käännän ja ravistan sitä ylösalaisin. Se on hyvä konsti nähdä, että ruoka on kuivaa ja irtonaista. Näin pahoja ruoan kostumisongelmia ei ole aiemmin ollut. Tarkistakaahan siis ihmeessä omien ruokintalaitteidenne kunto, kun on ollut niiden kannalta niin katalaa säätä.
Usein kun ihmiset ihmettelevät minne linnut ovat mahtaneet ruokinnalta kadota, selitys löytyy kaikkein useimmiten toimimattomasta ruokintalaitteesta, ei sen kummemmasta. Laite näyttää ulkoisesti olevan kunnossa, mutta ei käytännössä kuitenkaan ole, ja esimerkiksi talipallot saattavat olla kivikovia. Jos helposti irtoavaa ruokaa on saatavilla, näkyy kyllä lintujakin.
Jos joku on hankkimassa vastaavaa ruokintalaitetta pihalleen esimerkiksi Lintuvarusteesta (ei ole maksettu mainos), niin mielestäni ihan kaikkein pisintä ei kannata ottaa. Minulla on sellainen ja se on mielestäni turhan vaikea puhdistettava.
Hyvää hupia – ja eläimille mahdottoman tärkeää apua – saa sellaisesta, että tökkää omenan kylkeen aloitusreikiä ja sitten tökkää omenan esimerkiksi naulaan kiinni, joka puolestaan on naulattu ruokintatelineeseen. Omenasta nauttivat niin oravat, sini- ja talitiaiset, närhet kuin mustarastaatkin, vaikka muutakin ruokaa olisi tarjolla. Nuhjaantunutkin omena kelpaa ja karat. Eläimet syövät omenapuun juureltakin syksyn jäljiltä jääneet ihan maatumistilassa olevat omenat. Seuraavissa kuvissa minulla oli testaus menossa, onko parempi tarjota kuorittuna vai kuorineen. Omenia ei tarvitse kuoria, menee ihan sellaisenaan. Kuori on osa ravintoa.
En muista olenko joskus aiemmin kertonut kuinka eräänä keväänä tähän ruokinnalle saapui mustapääkerttu. Linnulla oli takanaan varmasti raskas muuttomatka Välimereltä tai Afrikasta, sillä se kävi tarjolla olleen omenan kimppuun, herranen aika että se pieni lintu söi. Se söi ja söi vaan. Melkein yksinään yhden omenan päivässä eli monta kertaa oman painonsa verran.
Vein aina uutta omenaa tarjolle, samoin tyrninmarjoja, ja se päästeli kaikki menemään. Puristi tyrnin nokkaansa niin että mehu lensi ja nielaisi kokonaisena. Se oli suloista katseltavaa. Siinä ymmärsi selkeästi ruokinnan merkityksen lintujen hengenpelastajana. Keväällä ei ole yllin kyllin ruokaa tarjolla luonnossa (saati talvella). Uskon, että omenaruokinta auttoi mustapääkerttua myös parempaan pesintämenestykseen. Ja minä sain onnellisena huokailla, että sellainen pikkuinen lauluvirtuoosi-ihanuus pihalleni ilmestyi.
**
Lntujen ruokinta-aiheeseen liittyviä aiempia kirjoituksiani löytyy tämän linkin takaa, blogipostauksen alaosasta.