Viime aikoina
urheilu-uutiset ovat muuttuneet saman toistoksi: kilpailut siirtyvät tai ovat
peruuntuneet, on osanottajakatoa, yt-neuvotteluita ja muita koronakriisin
aiheuttamia poikkeuksellisia tilanteita. Välillä tuntuu kuin olisi tehty
tikusta asiaa, että olisi edes jotain urheiluaiheista uutisoitavaa. Urheilulle
annettu erityisasema kummastuttaa.
Kirjallisuus
ei katoa edes poikkeuksellisina aikoina. Suomessa julkaistaan vuosittain
tuhansia kirjoja. Kuitenkaan niistä ei ole vakiintunutta uutisointia, vaikka
kirjoista saisi aineksia raportteihin joka päivälle, niin radioon, televisioon
kuin lehdistöön.
Kirjailija
urheilijan tavoin taistelee joskus sekunneista, koettaessaan tallettaa tärkeät
sanat ja ajatukset ennen kuin ne katoavat, mutta kirjojen tarkoitus ei ole
kilpailla vaan vaikuttaa ihmisen sisäiseen maailmaan. Kirjaa lukiessa ei ole
koskaan yksin. Kirjat tuovat uutta tietoa, luovat uusia maailmoja, innoittavat
ihmisiä ajattelemaan ja parhaimmillaan tarjoavat lohtua ja toivoa vaikeina
aikoina.
Miten mukavaa
olisi, jos – edes nyt koronakriisin aikana – media tekisi kirjallisuuskatsauksia,
jotta saisimme vastapainoa ikäville uutisille.