Mitä kuulet ja havaitset, kun avaat ulko-ovesi?

Olennainen osa elämääni on eläinten havainnointi, se värittää kaikkea tekemisiäni. Mitä lumijälkiä näkyy? Kuka ääntelee? Millainen säätila on ja millainen vaikutus sillä tai tulevalla säällä on esimerkiksi ruokinnalla esiintyviin lintumääriin tai niiden käytökseen?

Kerrostalossa asuessani katsoin lämpömittaria ja saatoin avata tuuletusikkunan, mutten koskaan keskittynyt havainnoimaan säätilaa tai mahdollisesti näkyviä eläimiä sen tietoisemmin. Jos eläimiä sattui näkemään, niitä toki seurasi, mutta jos ei, en osannut etsiä sen erityisemmin. Vasta kun oli mennyt hissillä monta kerrosta alaspäin, pääsi ulos. Silloin sai ensimmäisen todellisen tuntuman, paljonko lunta oli satanut, oliko kulkuväylät aurattu, oliko liukasta tai kylmä viima. Yleensä olin liian vähissä vaatteissa ja palelin. Pukeuduin sen mukaan miltä näyttäisin enkä sen mukaan mikä olisi mukavaa ja lämmintä. Ulkona liikkuessani tunnuin keskittävän huomioni siihen mahtoiko joku kiinnittää huomiota takkiini, kenkiini, hiuslaitokseeni, meikkeihin tai johonkin ulkonäköseikkaan, en siis ympäristööni vaan itseeni. On sekin ollut aikamoista aikaa. Olisi kiva käydä entisessä pikku päässään vierailulla, heh. Tai ehkä ei, hih hii.

Nykyään olen maadoittunut perusasioiden äärelle. Maalla-asujalle tärkeintä on säätila. Heti herättyä vilkaisee mittariin: paljonko sisällä ja ulkona on asteita? Saman tien olen ulkona tarkistamassa tuntuuko todellisia asteita lämpimämmältä vai viileämmältä, mistä suunnasta tuulee vai onko tyyntä? Meneekö luihin ja ytimiin vai tarkeneeko juosta huussiin pitkissä kalsareissa ja pitkähihaisella paidalla? Onko lunta tullut sentti vai viisi, ketkä ovat äänessä? Ihmiset, eläimet vai sekä että? Ulkovessa pitää huolen säännöllisestä ulkoilusta ja luontohavainnoista, vaikka olisi koiranilma tai kova pakkanen. 

Tammikuussa tuli kunnon talvi ja yli 40 päivää kestänyt pakkasjakso. Yleensä Suomessa talvehtivat linnut ovat verraten hiljaisia syksyn ja talven pitäen lähinnä yhteys- ja varoitusääniä. Vasta tammikuun puolivälin jälkeen kuulee ensimmäisiä äänenavailuja ja tikkojen rummutteluja, mutta tänä vuonna kevään merkit ovat olleet tavanomaisempaa myöhässä.

Olen ollut erityisen kiitollinen pihapiirissä syksystä saakka viihtyneestä tikliparvesta. Tiklit ovat erilaisia kuin muut linnut. Ne laulavat talvellakin. On ihastuttavaa astua ovesta ulos suoraan lintujen laulun sekaan. Viime torstaiaamuna täällä oli ennätykselliset -36 astetta, mutta se ei tiklien tahtia haitannut. TÄÄLTÄ voi kuunnella miltä kuulostaa, kun avaan ulko-oveni.

Tiklit tuovat suunnatonta iloa. Minusta tuntuu, että laulullaan ne jakavat ystävällisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ympäristöönsä. Tunnen itseni hyödylliseksi ja etuoikeutetuksi, kun saan olla osana niiden elämänkuvioita ruokkijan ominaisuudessa. 

Tiklit ovat eräitä värikkäimmistä linnuistamme, silti niitä on yllättävän vaikea löytää oksistosta. Vielä vaikeampaa on saada niistä otettua valokuvaa. Yllä olevassa kuvassa on ainakin 20 lintua, kun tarkasti katsoo. Leppiä kannattaa suosia pihapuina, sillä ne ovat tiklien suosikkeja. Lepän siemenet ovat kysyttyä tavaraa.

Tikleillä on yhteinen ja tarkka mieli. Niin kauan kuin kaikki on pihassa hyvin, lintujen laulu pursuilee katkeamattomana virtana. Heti kun jotain poikkeavaa tapahtuu, parvi hiljenee kuin veitsellä leikaten. Esimerkiksi kun aloitan harjaamaan terassia lumesta, rupean kolaamaan lunta tai vedän vaikkapa ahkiota perässäni, tulee aina sama muutaman sekunnin havainnointi-, kuuntelu- ja tilanteenarviointitauko. Jos tilanne arvioidaan turvalliseksi, laulu jatkuu. Linnuilta ei jää mikään huomaamatta, ne tarkkailevat meitä ihmisiä ja ympäristöä lakkaamatta. Teen jatkuvaa havainnointia miten käytökseni vaikuttaa tiklien lauluun (ja muihin eläimiin) ja yritän minimoida haitat. Rakastan niitä ja niiden laulua niin!

Eilen aamulla ulosastuminen oli autuutta. Lämpötila oli ensimmäistä kertaa viikkoihin plussalla ja eläimiin patoutunut kevään odotus purkautui lauluina ja kisailuina. Oravat vilistivät toistensa perässä, tiaiset lauloivat ja esittelivät lentotaitojaan, palokärki kiikitti ja käpytikat rummuttivat kilpaa, yksi kaikuvalla ja huvittavalla tavalla sähkötolpan metalliin. Ilmassa oli helpotusta, iloa, keveyttä ja rakkautta. Kevät tulee ihan pian.