 |
| Iloa on itse istutettu tuomi. |
Laitanpas vähän kuulumisia, vaikka olen kirjoitellut samoista aiheista aiemminkin. Kuvioni noudattelevat vuodenaikoja, joten samat asiat toistuvat luonnollisesti vuodesta toiseen.
No, sen verran uutta, että Otava-kustantamo otti yhteyttä. He haluavat tehdä Irti oravanpyörästä -kirjasta ääni- ja e-kirjan. Sehän minulle sopii, koska itsenäisesti olisin tuskin ryhtynyt moiseen hommaan. Olen iloinen, että olen onnistunut kirjoittamaan kirjan, jonka teemat ovat yhtä ajankohtaisia nyt kuin ilmestyessään 11 vuotta sitten. Taloudenhoito, rahojen käyttö, ruoan alkuperä, palstaviljely, omavaraisuus, elämän tarkoitus ja mielekkyys, terveys, luonnon monimuotoisuus, työn arvo, uusien asioiden opettelu…
Ääni- ja e-kirjojen pitäisi ilmestyä vuoden sisään. Paperisen kirjan oikeudet pidätin itselläni ja niitä voi edelleen tilata tämän blogin kautta sekä kirjakaupoista.
Toinen teknologiaan liittyvä uutinen on se, että Bloggerin Feedburner eli RSS-syöte toiminta päättyy heinäkuussa, eli se palvelu jonka avulla voi seurata milloin täällä blogissa on uusi päivitys, joten siirryin käyttämään follow.it:ia. Näkyy tuossa oikealla marginaalissa. Ainakin luulen, että sain sen asennettua oikein, kääk ja heh.
Talvellakin oli teknologiaan liittyvä probleemi, kun eräs blogini lukija ystävällisesti kertoi, että blogistani puuttui https-protokolla, jota käytetään tiedon suojattuun siirtoon. Käytännössä se tarkoitti sitä, että lukijat saivat erilaisia turvallisuusvaroituksia ja nettiosoitteen edessä oli lukon kuva, jonka päällä oli punainen viiva. Vaikka noudatin kaikkia ohjeita, en millään saanut blogiin HTTPS-uudelleenohjausta päälle ja riskinä oli, että koko blogi olisi kadonnut näkyvistä. Onneksi Valkohattu pelasti pulasta ja laittoi sekä blogin että tilauslomakkeen suojauksen kuntoon, kiitos! Menee kyllä joskus niin yli hilseen teknologia-asiat. Eikä niin joskuskaan, heh.
**
Kävin äänestämässä ja annoin tietysti ääneni lähiluonnon puolesta ympäristöasioiden osaajalle. Tulee mieleen poliitikko-kirjailija Osmo Soininvaaran vuosien takainen lausahdus Vihreiden vaalivaltista: ”Joka vuosi tulee uusia vihreitä äänioikeutettuja, ja kokoomuslaisia ja demareita kuolee.”😉
Palatessani äänestämästä kuuntelin Metsäradiota. Kannattaa kuunnella kuinka hyviä ajatuksia dosentti ja johtava ilmastonmuutosasiantuntija Tero Mustosella on:
”Jos ajatellaan, että miten todellisuuskuva muodostuu, niin jos ainoa paikka jossa metsän voi kokea on talousmetsä, niin silloinhan siitä jää paljon sivuun. Tämä (metsä) jossa nyt olemme, jossa on paljon lajeja ja moni-ikäisiä lajeja ja paljon lahopuuta metsän pohjalla on kuitenkin se todellinen metsä joka tänne jääkauden jälkeen on syntynyt ja ylläpitänyt sitä lajistoa, jonka takia suomalaisetkin ovat selvinneet tähän päivään asti. Talousmetsä ei valitettavasti tuota sellaisia terveyshyötyjä kuin vanha metsä. (…) Metsä on muutakin kuin euroja.”
Ohjelma on kuunneltavissa vielä 25 päivää. Haastattelu alkaa 22 minuutin kohdasta. Sen jälkeen tulee vielä Juha Laaksosen juttu kuinka, jos on juuri hommannut uuden mökin, kannattaisi tutustua omaan pihaan ennen kuin aloittaa puutarhatoimenpiteitä.
Samasta kirjoitin Irti oravanpyörästä -kirjassa. Kannattaa hillitä itsensä ennen kuin alkaa kaadella puita tai perustaa nurmikkoa. Eli pitää toimia juuri päinvastoin kuin TV:n karmeissa pihan ”kunnostusohjelmissa”. Luonnontilainen runsas piha tarjoaa paljon enemmän iloa ja palautumista kuin kliiniseksi raivattu kiiltokuvapiha.
 |
| Lemmikki on lempikukkani. Yhteen paikkaan pihaa kasvaa joka vuosi myös vaaleanpunaisia lemmikkejä. |
**
Olen kertonut aiemminkin kuinka keväisin maasta työntyy esiin edellisen sukupolvien roskia. Ennen vanhaan ennen kierrätyksen aikoja ihmisillä oli tapana laittaa lasi- ja metallitavarat rakennusten alle. Vanhaa saunaa ja puuvajaa ei enää ole, mutta niiden kohdilta nousee vieläkin maan uumenista tavaraa. Tässä muutama tämän kevään löydöistä: Polycolor sävyteshampooputkilo ja jaffapullon korkki. Tällaiset löydöt ovat aina yhtä pysäyttäviä. Tekstit eivät ole haalistuneet eivätkä roskat muuttuneet, vaikka niiden täytyy olla 40–50 vuotta vanhoja.
Tällaiset kenkien jämätkin löytyivät. Kangasosat olivat maatuneet, mutta pohjaosat olivat vielä iskussa. Vetoketjun palakin on vielä tunnistettavissa.
Nokian kumisaapas ja Palmrothin kenkä. Made in Finland – and Holland. Saattavat olla Mirja-isoäidin kenkiä, kun on niin pieni kengännumero.
Entisaikain ihmisten jätteet olivat loppujen lopuksi aika vähäisiä, silloin pakattiin paperiin ja pahviin ja käytettiin omia astioita. Toista se on tämän päivän roskien tuottaminen. On ahdistavaa katsella kaupoissa vaikkapa pelkästään maitohyllyjen muovisten purkkien määrää. Metrejä ja taas metrejä pitkiä muovirivistöjä joita täytetään päivittäin uusilla. Kaikkien purkkien määrä kerrottuna kaikkien kauppojen lukumäärällä, ei uskalla edes ajatella… Luin juuri viimeisimmästä Voima-lehdestä, että muovit, jotka on merkitty numeroilla 2 ja 5, voidaan kierrättää vain kerran. Muoveja 3, 4, 6 ja 7 ei voi kierrättää lainkaan vaan ne menevät polttoon. Keväällä MOT selvitti, että Fortumin laitokselta vain kolmasosa kotien muovijätteestä meni kiertoon, loput poltettiin.
Kyllä meidän olisi kovemmin yritettävä päästä muovin käytöstä eroon, kierrätys ei riitä.
**
Hyviä uutisia on se, että vuosittainen lupiininkitkemiskierrokseni pihalla on tuottanut huomattavan hyvää tulosta. Alkuvuosina lupiininjuuria kertyi kottikärryllinen, nyt löytyy enää yksittäisiä kasveja. Jätän ne pitkäksi aikaa aurinkoiseen paikkaan nääntymään, jonka jälkeen kompostoin ne. Paljon olisi maailmassa vieraslaji- ja muovintorjuntatyötä tehtävänä, ammattialoja ja töitä, joita ei vielä ole tunnustettu. Esimerkiksi lupiinien torjuntaan pitäisi palkata kokonaisia armeijoita päästäksemme siitä eroon.
 |
| Tältä näyttää edistys. Nahistumassa olevat lupiininjuuret. |
Olen pätkinyt ja pilkkonut ennätyskasan puita tänä vuonna ja kasvimaakin on aika hyvällä mallilla. Ensimmäiset perunantaimet kurkistavat mullasta ja valkosipulit ovat polvenkorkuisia. Sadetta on piisannut ja heinät, kukat ja kaikki kasvavat niin mahdottomasti. Entisaikaan sanottiin, että kaikki mikä sataa ennen juhannusta sataa laariin. Toivotaan hyvää satokautta.
 |
| Tämä oli sattumakuva, kun käänsin juuri kameraa oikealle. Sinitiaisperheen koti on omenapuun katveessa. |
 |
| Sinitiaisilla on poikasten ruokinta menossa. Tässä siivotaan ja tuodaan poikasten ulostepussia pois. |
Tässä kuunneltavaksenne onnellinen hetki toissayöltä kello kolme, oli vain yksi aste lämmintä. Suureksi riemukseni ruisrääkkä on asettunut tähän asumaan. Tällaista ääntä se pitää koko yön sekunnin välein. Täytyy olla ihmeellinen fysiikka, kestokyky ja äänielin, että pystyy tuohon ääntelyyn päivä- ja viikkotolkulla. Taustalta kuuluu satakielen, punarinnan, laulu-, musta- ja räkättirastaiden ääniä. Muut linnut nukkuivat vielä.
Eino Leinon Nocturne-runossa mainittu ruislintu tarkoittaa ruisrääkkää. Tiesittekö, että runon sanat on piilotettu Suomen passiin turvatekijäksi?
Seuraavan runon myötä ihania kesäpäiviä!
Nocturne
Ruislinnun
laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle
laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Eino Leino
